Elintarviketiedot, alkuperämerkinnät, ravitsemus- ja terveysväitteet

Kuluttajat tekevät itse omat valintansa ja tarvitsevat päätöksenteon tueksi riittävät ja oikeat tiedot. Elintarviketiedot antavat kuluttajalle tietoa elintarvikkeen sisältämistä aineista, tuotteen alkuperästä, tuotteen tuotantotavasta ja tuotteen oikeasta käytöstä sekä antavat mahdollisuuden välttää vanhentuneita tuotteita. Elintarviketiedot myös auttavat kuluttajaa valitsemaan terveellisempiä tuotteita. Ravitsemus- ja terveysväitteet kertovat elintarvikkeen hyödyllisistä ravitsemuksellisista ja terveyteen vaikuttavista ominaisuuksista.

Pakollisia elintarviketietoja koskeva lainsäädäntö

Elintarvikkeesta annettavia tietoja koskeva lainsäädäntö on lähes täysin harmonisoitua EU-lainsäädäntöä. Kaikkia elintarvikkeita koskevista pakollisista merkintävaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1169/2011 (elintarviketietoasetus). Asetusta sovelletaan kaikkiin loppukuluttajalle tarkoitettuihin elintarvikkeisiin, mukaan lukien pakkaamattomat elintarvikkeet sekä ammattikeittiöiden kautta kuluttajalle tarjoiltavat ateriat. Kansallisesti päätetään, mitä tietoja pakkaamattomista elintarvikkeista vaaditaan. Suomessa pakkamaattomista elintarvikkeista annettavia tietoja koskevista vaatimuksista säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 834/2014.

Ravintoarvomerkinnät

Ravintoarvomerkinnöistä kuluttaja saa tietoa elintarvikkeen ravitsemuksellisesta koostumuksesta, sen energiasisällöstä ja ravintoaineiden määrästä. Ravintoarvomerkintöjen avulla kuluttaja voi vertailla erilaisia elintarvikkeita ja tehdä oman terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta tarkoituksenmukaisia valintoja.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1169/2011 (elintarviketietoasetus) koottiin yhteen elintarvikkeiden yleiset merkintävaatimukset sekä ravintoarvomerkintöjä koskevat vaatimukset. Asetuksen myötä ravintoarvomerkinnästä tuli lähtökohtaisesti pakollinen. Pakollista ravintoarvomerkintää koskevia elintarviketietoasetuksen vaatimuksia aletaan soveltaa 13.12.2016.

Lisätietoa verkossa

Euroopan komission sivuilta

Ruokaviraston sivuilta

Elintarvikkeiden alkuperämerkinnät

Elintarvikkeen pakkauksessa on ilmoitettava tarkemmat tiedot elintarvikkeen alkuperämaasta, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen todellisen alkuperämaan suhteen. Tämän tarkoituksena on varmistaa, ettei ostaja oleta elintarvikkeen olevan suomalaista alkuperää, jos se on valmistettu muualla tai tuotu Suomeen muualta.

Elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava myös, jos erityislainsäädäntö sitä edellyttää. Tällaisia pakollisia alkuperäsäännöksiä on laadittu muun muassa lihalle (eläinlajit: nauta, sika, lammas, vuohi ja siipikarja), kalalle, kasviksille, hunajalle sekä oliiviöljylle.

Kansallisesti säädetään elintarvikkeen ainesosana käytetyn lihan alkuperämaan, maidon alkuperämaan sekä maitotuotteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperämaan ilmoittamisesta valmiiksi pakatuissa elintarvikkeissa, joita on valmistettu Suomessa (maa- ja metsätalousministeriön asetus 218/2017). Kansallisesti säädetään myös ravintolassa tarjoiltavan aterian raaka-aineena käytetyn lihan alkuperämaan ilmoittamisesta (maa- ja metsätalousministeriön asetus 154/2019).

Jos elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan ja se on eri kuin pääainesosan alkuperämaa, on pääainesosan alkuperämaa ilmoitettava tai on ilmoitettava, että "(pääainesosan nimi) ei ole peräisin (elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka)". Komission täytäntöönpanoasetusta EU N:o 2018/775, jossa säädetään elintarvikkeen pääainesosan alkuperämaan ilmoittamisesta, aletaan soveltaa 1.4.2020 alkaen.

Videoita lihan alkuperämerkinnästä ravintoloissa

Hampurilaisravintola ja kotiinkuljetuspalvelut

Lisätietoa verkossa

Euroopan komission sivuilta

Ruokaviraston sivuilta

Ravitsemus- ja terveysväitteet

Elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteillä tarkoitetaan ihmisen ravitsemukseen tai terveyteen liittyvien ominaisuuksien korostamista.

EU:ssa on lainsäädännöllä luotu yhteiset pelisäännöt siitä, minkälaisia väitteitä elintarvikkeista saa esittää. Pääperiaatteena on, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan katteettomilla lupauksilla tai pelotella. Yhteiset pelisäännöt myös helpottavat kilpailua ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa käytettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (= väiteasetus).

Ravitsemusväitteellä tarkoitetaan elintarvikkeen hyödyllistä ravintosisältöä käsittelevää väitettä. Hyväksytyt ravitsemusväitteet on kuvattu väiteasetuksen liitteessä ja sen muutoksissa.

Terveysväitteellä tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys.

Terveysväitteiden käytön lähtökohta on, että väitteiden taustalla oleva tieteellinen näyttö tulee hyväksyttää etukäteen ennen kuin väitettä voi käyttää. Näytön arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), jonka jälkeen Euroopan komissio joko hyväksyy tai hylkää väitteen asetuksella.

Elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä, mainonnassa tai muussa esillepanossa voi käyttää hyväksyttyjä terveysväitteitä, jotka ovat sisällytettyjä väiteasetuksen artikloissa 13 ja 14 tarkoitettuihin hyväksyttyjen väitteiden luetteloihin.

Euroopan komissio ylläpitää rekisteriä hyväksytyistä ja ei-hyväksytyistä väitteistä. Lisäksi tietyt väitteet odottavat komission lopullista päätöstä, jonka vuoksi myös niitä on vielä toistaiseksi mahdollista käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa.

Lisätietoa verkossa

Euroopan komission sivuilta

Ruokaviraston sivuilta