Sorsilla menee aina vain huonommin

Sorsista vain sinisorsan kannankehitys on vakaa. Kaikilla muilla riistasorsilla kanta on laskusuunnassa. Myös ei-metsästettävillä sorsalinnuilla ja kosteikkolajeilla menee huonosti. Syynä tähän pidetään elinympäristöjen heikentymistä. Huolestuttavaa on etenkin poikastuoton hiipuminen. Suomi on vastuussa monen vesilintulajin Euroopan kannan poikastuotannosta, ja sitä myötä myös koko kannan kehityksestä. Jos nuoria lintuja ei saada siivilleen, ei pian ole aikuisiakaan.

Hyvä elinympäristö koostuu monesta tekijästä. Linnut tarvitsevat ruokaa, suojaa ja turvaa sekä hyvän pesimäpaikan. Nuoret linnut ja pesimäkauden uuvuttamat aikuiset tarvitsevat turvallisen paikan missä sulkia ja kerätä ravintoa syysmuuttoa varten.

Riistavesilintumme ovat elinympäristöjen vaatimusten suhteen erilaisia. Osa viihtyy rehevissä vesissä ja osa karummissa. Kaikille yhteistä on kuitenkin se, että poikasille pitää olla tarpeeksi selkärangattomia syötäväksi ja suojaa pedoilta.

Vesistöjen ongelmat heijastuvat lintuihin

Umpeenkasvavat rehevät järvet valtaa usein yhtenäinen ruovikko, joka päättyy suoraan syvään veteen, missä odottavat suuret petokalat, jotka syövät mieluusti myös sorsanpoikasia. Avoimet matalat vedet ovat sorsille sopivimpia.

Petokalat eivät kuitenkaan ole vain haitaksi. Ne syövät myös särkikaloja, jotka ovat monen rehevän järven vitsaus. Särkikalat syövät samaa ravintoa kuin sorsanpoikaset, ja lisäksi ne myös myllertävät järven pohjaa pitäen veden sameana, jolloin näkyvyys vedessä laskee. Tämä johtaa siihen, ettei veden pohjaan synny ötököille ja linnuille tärkeää kasvillisuutta.

Petojen määrä jatkaa kasvuaan

Lintujen pesintää uhkaavien petojen määrä on kasvanut viime vuosina yhtä matkaa elinympäristöjen laadun heikkenemisen kanssa. Kosteikoilla viihtyvät erityisesti vieraslajit minkki ja supikoira, joista jälkimmäisen saalismäärät jatkavat kasvuaan vuodesta toiseen. Kotoperäisistä lajeistamme etenkin kettu ja varislinnut ovat tunnettuja uhkia kosteikkojen linnuille.  

Pedot ovat linnuille häiriöksi jo läsnäolollaan, vaikkeivat edes tappaisi. Lisäksi pedot ovat syynä naurulokkien katoamiseen kosteikoilta. Näiden luontaisten petovahtien yhteisöissä pesiminen tarjosi aiemmin turvaa monelle maassa pesijälle.