Talousmetsien monimuotoisuus

Luontoarvojen turvaamisella on suuri painoarvo metsätalouden lainsäädännössä, suosituksissa ja ohjeissa. Metsien hoidon ja käytön kestävyyttä vahvistetaan myös vapaaehtoisen metsäsertifioinnin avulla.

Talousmetsissä tapahtuvaa luontoarvojen turvaamista kutsutaan talousmetsien luonnonhoidoksi. Se on osa jokapäiväistä metsätaloutta. Talousmetsien luonnonhoito on keskeistä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, koska suurin osa metsistämme on talousmetsiä.

Tärkeimpiä talousmetsien luonnonhoidon keinoja ovat arvokkaiden elinympäristöjen turvaaminen sekä säästöpuiden jättäminen. Yksityismailla tärkeät keinot ovat lisäksi metsäluonnonhoitohankkeet. Metsien monimuotoisuutta turvataan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmalla 2014–2025 eli METSO-ohjelmalla.

Metsälaissa määritellään erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden ominaispiirteet tulee säilyttää metsänkäsittelyssä. Metsälain määrittelemien erityisen tärkeiden elinympäristöjen merkitys monimuotoisuudelle perustuu siihen, että niiden ominaisuudet, kasvillisuus ja eläimistö poikkeavat muusta metsäympäristöstä.

Metsänhoidossa ja puunkorjuussa huomioidaan metsäluonnon monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita ja rakennepiirteitä. Näin parannetaan monien metsälajien elinmahdollisuuksia talousmetsissä.

Kuolleen puun rooli on keskeinen monimuotoisuuden turvaamisessa

Suuri osa metsien uhanalaisesta lajistosta on riippuvainen eriasteisesti lahonneesta puusta. Kuolleen puun vähyys on yksi tärkeimmistä lajien uhanalaisuuden syistä.

Kuolleen puun määrää pyritään lisäämään erityisesti hakkuun yhteydessä metsään jätettävillä säästöpuilla tai tekemällä tekopökkelöitä. Nykyisissä metsänhoito-ohjeissa myös kuolleet puut suositellaan säästettäviksi. Myös lehtipuuston suosiminen lisää talousmetsien monimuotoisuutta. Kulotuksen käyttöä pyritään lisäämään palaneessa puussa elävän lajiston elvyttämiseksi. Metsäluonnonhoidon vaikutukset näkyvät talousmetsissä vasta pidemmän ajan kuluessa.

Monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tärkeää kuollutta puuta on valtakunnan metsien 12. inventoinnin (VMI12) perusteella keskimäärin 5,8 m³/ha. Määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa, missä kuollutta puuta on nyt metsämaalla keskimäärin 4,5 m³/ha, kun määrä oli 1990-luvun lopussa 2,8 m³/ha. Pohjois-Suomessa kuollutta puuta on keskimäärin 7,5 m³/ha. Pohjois-Suomessa kuolleen puun määrä on vähentynyt myrskyjen puutteessa sekä talousmetsissä että suojelualueilla.

Muualla palvelussamme

Suomen metsävarat
Metsätalouden kestävyys
Kansallisen metsästrategian hankkeet

Muualla verkossa

METSO-ohjelman tutkimus- ja kehittämishankkeet
Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas
Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöopas