Kansallinen maatalouspolitiikan valmistelu

Euroopan unionilla on täysi ja ensisijainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden ja toimenpiteiden valmistelulle, toimeenpanolle ja seurannalle koko EU:n alueella. Jäsenvaltiot eivät voi toteuttaa pelkästään kansallista maatalouspolitiikkaa tai antaa kansallisia poikkeavia säädöksiä asioista, joista on sovittu ja säädetty EU-tasolla. Kansalliset lait ja asetukset täydentävät EU-lainsäädäntöä silloin, kun EU-säädökset sisältävät jonkin toimenpiteen tai ehdon osalta ainoastaan perusperiaatteet tai vähimmäisvaatimukset.

Maataloutta ja maatalouden tukia säädellään lukuisilla EU:n neuvoston ja parlamentin asetuksilla, EU-komission asetuksilla ja päätöksillä sekä EU-säädöksiin pohjautuvilla kansallisilla laeilla. Kansallisia lakeja täydennetään valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla, joilla säädetään tarkemmin esimerkiksi tukikohteista, tukitasoista ja kansallisesti sovellettavista muista tuki- ja tuotantoehdoista.

Kansallinen maatalouspolitiikan valmistelu Suomessa liittyy ennen kaikkea eri tukijärjestelmiä koskevien ehtojen tulkintoihin ja  kansalliseen toimeenpanoon EU-säädösten asettamissa rajoissa. Erityisesti EU-maatalouspolitiikan muutosvaiheissa kansallinen valmistelu on laajaa ja monivaiheista EU-tason vaikuttamisesta Suomelle tärkeissä erityiskysymyksissä aina tukien käytännön toimeenpanon ja tilatason vaikutusten arviointiin asti. Valmisteluun osallistuvat hallinnon ja tuottajajärjestöjen edustajien ja tutkimuslaitosten asiantuntijoiden lisäksi monet muut keskeiset sidosryhmät.

Kokonaan kansallisesti rahoitettavien, EU-välineitä täydentävien maatalouden tukivälineiden pitää perustua yhteisen EU-maatalouspolitiikan periaatteisiin, ja tällaisille järjestelmille tarvitaan pääsääntöisesti aina EU-komission hyväksyntä. Maa- ja puutarhatalouden kansallisia tukia koskevan lain 1559/2001 perusteella valtion ja tuottajajärjestöjen edustajat käyvät aina viralliset neuvottelut kansallisia tukia koskevista Suomen ohjelmaesityksistä EU-komissiolle. Lisäksi kansallisen tuen neuvotteluissa voidaan käsitellä myös muita maa- ja puutarhatalouden tukijärjestelmiin ja viljelijöiden tulonmuodostukseen liittyviä asioita. Valtion ja tuottajajärjestöjen edustajat käsittelevät näissä neuvotteluissa säännöllisesti vuosittain seuraavan vuoden kansallisen tuen määrärahan käyttöä eri tukikohteisiin.