Saaristopolitiikka

Suomi kuuluu maailman vesistörikkaimpiin maihin - vesistöisyys ja saaristoisuus koskettavat lähes kaikkia Suomen kuntia. Suomi on saarten määrällä mitattuna Euroopan kärkeä ja sisävesien osuudella mitattuna maailman ykkönen.

Saaristoisuus ja vesistöisyys vaikuttavat Suomen yhdyskuntarakenteeseen tehden siitä pirstonaisen. Pirstonaisuus asettaa alueet eriarvoiseen asemaan ja saaristopolitiikan tavoitteena onkin tasata vesistöisyydestä ja saaristoisuudesta aiheutuvia haittoja.

Haittojen tasaamisen lisäksi saaristopolitiikalla on tärkeä tehtävä saaristo- ja vesistöalueiden vahvuuksien, paikallisen potentiaalin sekä erityispiirteiden esille nostamisessa päätöksenteon eri tasoilla. Saaristopolitiikan lähtökohtana on taloudellisesti, ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä aluekehittäminen.

Saaristopolitiikan painopistealueisiin kuuluvat vakituinen ja vapaa-ajan asuminen, elinkeinot ja työllisyys, liikenne ja tietoliikenneyhteydet, lapset ja nuoret, ympäristö ja luonto sekä kulttuuri.
Saaristopolitiikkaa on toteutettu Suomessa vuodesta 1949 alkaen. Saaristopolitiikka onkin Suomen vanhin järjestyneen aluepolitiikan muoto. Saaristopolitiikka tukee saaristo- ja vesistöalueiden kehittämistä yhdessä maaseutu- ja kaupunkipolitiikan kanssa.

Saaristopolitiikan perustana on laki saariston kehityksen edistämisestä, joka on annettu vuonna 1981 (494/81, 1138/93). Suomessa on kahdeksan saaristokuntaa ja 40 saaristo-osakuntaa, jotka on nimetty saaristolain pohjalta. 

Saaristopolitiikan kehittämistyötä tekee parlamentaarinen saaristoasiain neuvottelukunta (SANK) sihteeristöineen, jonka valtioneuvosto asettaa vaalikaudeksi kerrallaan. Saaristopolitiikkaa toteutetaan saaristo-ohjelmien kautta. 

Lue lisää

www.saaristopolitiikka.fi 

Saaristopolitiikan historiikki (PDF-tiedosto)

Skärgårdspolitikens historik (PDF-fil)