FI SV EN

Saaristopolitiikka

Suomi kuuluu maailman vesistörikkaimpiin maihin - vesistöisyys ja saaristoisuus koskettavat lähes kaikkia Suomen kuntia.

Saaristoisuus ja vesistöisyys vaikuttavat Suomen yhdyskuntarakenteeseen tehden siitä pirstonaisen. Pirstonaisuus asettaa alueet eriarvoiseen asemaan ja saaristopolitiikan tavoitteena onkin tasata vesistöisyydestä ja saaristoisuudesta aiheutuvia haittoja.

Haittojen tasaamisen lisäksi saaristopolitiikalla on tärkeä tehtävä saaristo- ja vesistöalueiden vahvuuksien, paikallisen potentiaalin esille nostamisessa. Saaristopolitiikan lähtökohtana on taloudellisesti, ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä aluekehittäminen.

Saaristopolitiikan painopistealueita ovat: 

  • alue- ja kuntapolitiikka

  • elinkeinot ja työllisyys

  • vakituinen ja vapaa-ajan asuminen

  • liikenne ja tietoliikenneyhteydet

  • ympäristö, luonto ja kulttuuri

Saaristopolitiikkaa jo vuodesta 1949

Saaristopolitiikkaa on toteutettu Suomessa vuodesta 1949 alkaen, ja saaristopolitiikka onkin Suomen vanhin järjestyneen aluepolitiikan muoto. Saaristopolitiikan perustana on laki saariston kehityksen edistämisestä, joka on annettu vuonna 1981 (494/81, 1138/93). Suomessa on kahdeksan saaristokuntaa ja 40 saaristo-osakuntaa, jotka ovat nimetty saaristolain pohjalta. 

Saaristopolitiikan kehittämistyötä tekee parlamentaarinen saaristoasian neuvottelukunta (SANK) sihteeristöineen, jonka valtioneuvosto asettaa vaalikaudeksi kerrallaan. Saaristopolitiikkaa toteutetaan saaristo-ohjelmien kautta, joista uusin on laadittu vuosille 2017-2019. 

Saaristopolitiikka tukee saaristo- ja vesistöalueiden kehittämistä yhdessä maaseutu- ja kaupunkipolitiikan kanssa.

Lue lisää saaristopolitiikan historiasta: 
 

päivitetty 9.1.2019

Lisätietoja

Elina Auri, johtava asiantuntija 
maa- ja metsätalousministeriö, Ruokaosasto, Maaseudun kehittämisyksikkö 0295162041