Perinnebiotooppien ekosysteemipalvelut ja keinoja päivitysinventointien kustannustehokkaaseen toteutukseen (PEBI)

Toteuttajat: Suomen ympäristökeskus

Vastuuhenkilö: Mikko Kuussaari, Suomen ympäristökeskus

Rahoitus: 24 277 € (YM TEAS)

Toteutusaikataulu: 2016

Tiivistelmä: Hanke jakautui kahteen osatyöhön, joiden tavoitteena oli 1) parantaa päivitysinventoinnin kustannustehokkuutta hyödyntämällä sen suunnittelussa ja toteutuksessa erilaisia paikkatietoaineistoja sekä aiempaa inventointiaineistoa, sekä 2) määritellä perinnebiotooppien tuottamat eri ekosysteemipalvelut, ja esittää keinoja niiden huomioimiseksi osana päivitysinventointia. Hanke toteutettiin vuosien 2016-2017 aikana. Laajahko otos 1990-luvun perinnemaisemainventoinnin tietoaineistoista (maastolomakkeiden tiedot ja kasvilajilistat 464 kohteelta) tallennettiin sähköiseen muotoon, ja tiedot analysoitiin aiempaa huolellisemmin. Tallennetut tiedot ovat jatkossa käytettävissä kohteiden päivitysinventointien vertailuaineistoksi.

Tulosten pohjalta todettiin, että 1990-luvun inventointiaineistoa käyttäen ei voida tehdä kvantitatiivisia vertailuja myöhempiin päivitysinventointeihin niittykasviyhteisöissä tapahtuneista muutoksista. Muutosvertailuja vaikeuttavat mm. seuraavat seikat:

  • Suuri osa 1990-luvun inventoinnin tiedoista on edelleen vain paperilomakkeilla.
  • Tiedon keräystä ei silloin suunniteltu helpottamaan tulevaa vertailua (sanallinen kuvailu; niukasti kohteiden välillä vertailukelpoista luokittelu- tai numerotietoa).
  • Kasvilajistosta ei kerätty runsaustietoa.
  • Inventoinnin laadussa on suurta vaihtelua eri maantieteellisten alueiden välillä.

Parhaimmillaan 1990-luvun inventoinnin havaintoja voidaan käyttää muutosvertailuihin niittyjen indikaattorilajien määrissä ja yksittäisten kasvilajien esiintymisessä eri tavoin hoidossa pysyneiden kohteiden välillä. Sen sijaan kasvilajien runsauksissa tapahtuneiden muutosten arviointiin tarvitaan inventointeja tarkempia seurantatutkimuksia.

Perinnebiotooppien ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia niitä erilaisia hyötyjä ja etuja, joita ihmiset niistä saavat. Hyötyjen määritteleminen tarjoaa päätöksentekijöille selkokielisiä perusteluja sille, että perinnebiotooppeja ylläpidetään merkittävältä osin yhteiskunnan varoilla. Ekosysteemipalvelujen käsitteen avulla nämä perinnebiotoopeista saatavat edut ja hyödyt voidaan tuoda paremmin näkyviksi. Tämä on tarpeen etenkin siksi, että useimmat näistä hyödyistä on aineettomina ja hinnattomina koettu itsestään selvinä – etuina, joista kenenkään ei tarvitse maksaa, ja joita ei siksi osata riittävästi arvostaa. Perinnebiotooppien ihmisille tuomat hyödyt määriteltiin ekosysteemipalvelututkimuksessa käytetyn CICES-luokittelun mukaan ryhmiteltyinä. Lisäksi arvioitiin, millä edellytyksillä ja miten erilaiset tahot voivat hyötyä perinnebiotoopeista.

Hankkeen tuotokset: