Kansainvälinen vesipolitiikka

Suomi on pitkään toiminut aktiivisesti YK:ssa ja muilla kansainvälisillä areenoilla vesiturvallisuuden, rajavesistöyhteistyön ja vesivarojen hyvän hallinnan edistämiseksi. Suomi teki vuonna 1970 aloitteen YK:n yleiskokoukselle vesistöyleissopimuksen valmistelemiseksi. Tämä YK:n yleissopimus kansainvälisten vesistöjen muuhun kuin liikennekäyttöön sovellettavista säännöistä (niin sanottu New Yorkin sopimus) tehtiin vuonna 1997, ja se tuli voimaan vuonna 2014. Suomi on myös vuonna 1992 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission (ECE) rajavesistösopimuksen eli niin sanotun Helsinki-sopimuksen aktiivisimpia osapuolia. Suomi noudattaa molempia sopimuksia.

Suomen kansainvälisen vesipolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi on nostettu veteen liittyvän turvallisuuden edistäminen. Kansainvälisesti halutaan edistää myös vesivarojen kestävää käyttöä ja riskien hallintaa sekä korostetaan kansainvälisen vesioikeuden, vesisopimusten ja rajavesistöyhteistyön merkitystä.

Vuonna 2015 on sovittiin YK:n uusista kestävän kehityksen tavoitteista. Vesi on luonnonvarana, ekosysteemien toiminnan ja ruoantuotannon ylläpitäjänä sekä terveyden ja turvallisuuden kannalta keskeinen tekijä kestävän kehityksen edistämisessä. Niinpä vesipolitiikka näkyy useammassa YK:n uusissa kestävän kehityksen tavoitteissa.

Muualla verkossa

 

Lisätietoja