Metsien hiilinielut

Metsillä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsät ja muu biomassa sitovat yhteyttämisen tuloksena hiilidioksidia ilmakehästä ja ne toimivat merkittävinä hiilinieluina. Maailmanlaajuisesti metsien häviäminen, mm. maatalouden laajentumisen ja rakentamisen vuoksi on yksi suurimpia kasvihuonekaasujen päästölähteitä.

Suomen metsien nettohiilinielun eli ilmakehästä metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä on vaihdellut vuodesta 1990 lähtien 18–47 miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina (milj.t CO₂ ekv). Tämä on vastannut vuositasolla 30–60 prosenttia Suomen vuosittaisista kokonaispäästöistä.

Vuonna 2017 Suomen metsien nettohiilinielu oli 27 milj.t CO₂ ekv, mikä vastaa 48 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. EU:ssa nielut vastaavat keskimäärin noin kymmentä prosenttia muiden sektoreiden päästöistä. Suomi on kansainvälisesti osana Kioton pöytäkirjan toista velvoitekautta sitoutunut vuoteen 2020 asti ylläpitämään hiilinielua, jonka suuruus on 19 milj.t CO₂ ekv vuodessa.

Suomessa metsien hakkuut ovat keskeinen hiilinielun vuosittaiseen vaihteluun vaikuttava tekijä. Kaupallisten hakkuiden ohella puuston poistuma sisältää myös kotitarvehakkuut sekä luonnonpoistuman. Poistumaa verrataan puuston kasvuun. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan metsien kasvu on ylittänyt poistuman 1970-luvun alusta lähtien. Puuston ohella metsien hiilinieluun sisällytetään myös ihmisen toiminnan aiheuttama maaperän hiilivaraston muutos.

LULUCF-asetus määrittelee hiilinielujen laskennan EU:n ilmastotavoitteissa

EU:n maankäyttöä koskeva ns. LULUCF-asetus vahvistettiin vuoden 2018 alussa. LULUCF-asetuksessa sovitaan miten hiilinielut sekä metsien ja maankäytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa vuoteen 2030 saakka.

Suomen näkökulmasta merkittävin kysymys LULUCF-asetuksessa koskee metsien hiilinielujen ja kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa. Asetuksen mukaan kukin jäsenmaa asettaa itse sovittuja kriteerejä käyttäen hoidetun metsämaan vertailutason kausille 2021–2025 sekä 2026–2030.

LULUCF-asetuksen mukainen arvio Suomen metsien hiilinielutasosta

LULUCF-asetus edellyttää, että jäsenmaat toimittivat komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä asetuksen kriteerien mukaan asetetun metsien vertailutason. Vertailutaso pohjautuu tarkastelukauden 2000–2009 mukaisen metsien hoidon ja käytäntöjen jatkumiseen velvoitekaudella. Vertailutason asettamisessa tulee asetuksen kriteerien mukaisesti ottaa huomioon myös metsien kehitys siten, ettei metsien hoidon ja käytön tasoa rajoiteta aiheettomasti. Asetuksen tavoitteena on myös ylläpitää ja vahvistaa metsänielua pitkällä aikavälillä Pariisin sopimuksen mukaisesti.

Jäsenmaiden vertailutasot arvioidaan LULUCF-asetuksen mukaisesti vuoden 2019 aikana. Arviointiin osallistuu jäsenmaiden edustajia, komission nimeämiä riippumattomia asiantuntijoita sekä asiantuntijoita tutkimuslaitoksista ja sidosryhmistä. Jäsenmaiden vertailutasot vahvistetaan vuonna 2020.

Vertaamalla velvoitekauden 2021–2025 sekä 2026-2030 todellisia hiilinieluarvoja vertailutasoon määritetään metsistä saatava laskennallinen hyöty tai rasite.

Muualla palvelussamme
Metsien hiilinielun vertailutasolaskenta valmistuu joulukuussa (MMM:n ja Luken yhteistiedote 12.11.2019)
Puuston, maaperän ja puutuotteiden hiilitase vuonna 2017-infograafi
Metsien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä -infokuvia
EU:n LULUCF-asetuksen mukainen arvio Suomen metsien hiilinielutasosta 2021–2025 on valmistunut (MMM:n ja LUKE:n yhteistiedote 12.12.2018) 
National Forestry Accounting Plan for Finland, Suomen vertailutasoraportti (20.12.2018)
EU:n LULUCF-asetus ja metsien vertailutaso (esitys vertailutason julkaisemistilaisuudessa 12.12.2018)
EU:n energia- ja ilmastopolitiikka

Muualla verkossa
Luonnonvarakeskus tarkentaa Suomen metsien vertailutasolaskennassa käytettyjä tietoja
LULUCF-asetus (EU) 2018/841
10 x mikä LULUCF? - kysymyksiä ja vastauksia LULUCF:stä uutiskirje Klimaatissa (10.10.2017)
Hiilidioksidi ja hiilen kierto -video (Ilmatieteen laitos)