Maatalouden tukijärjestelmä

Euroopan unionilla on täysi ja ensisijainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden ja toimenpiteiden valmistelulle, toimeenpanolle ja seurannalle koko EU:n alueella. Jäsenvaltiot eivät voi toteuttaa pelkästään kansallista maatalouspolitiikkaa tai antaa kansallisia poikkeavia säädöksiä asioista, joista on sovittu ja säädetty EU-tasolla. Kansalliset lait ja asetukset täydentävät EU-lainsäädäntöä silloin, kun EU-säädökset sisältävät jonkin toimenpiteen tai ehdon osalta ainoastaan perusperiaatteet tai vähimmäisvaatimukset.

Maataloutta ja maatalouden tukia säädellään lukuisilla EU:n neuvoston ja parlamentin asetuksilla, EU-komission asetuksilla ja päätöksillä sekä EU-säädöksiin pohjautuvilla kansallisilla laeilla. Kansallisia lakeja täydennetään valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla, joilla säädetään tarkemmin esimerkiksi tukikohteista, tukitasoista ja kansallisesti sovellettavista muista tuki- ja tuotantoehdoista.

Maatalouden tukijärjestelmä on kokonaisuus, joka muodostuu useasta eri tukivälineestä. Rahoituslähteen perusteella tuet voidaan jakaa kokonaan EU:n rahoittamiin suoriin tukiin, osittain EU:n rahoittamiin maaseudun kehittämisen tukiin ja kokonaan kansallisesti rahoitettuihin tukiin. Viljelijällä on mahdollisuus hyödyntää useita erilaisia eläinperusteisia ja peltoalaan perustuvia tukimuotoja, joilla kullakin on omat tavoitteensa ja tukiehtonsa.

Pääasiassa tuotannon peruskannattavuutta ylläpitävien tukien lisäksi viljelijällä on mahdollista saada investointitukea tilan kehittämiseen. Tukitasot vaihtelevat investoinnin kohteen mukaan. Nuorille viljelijöille maksetaan aloitustukea tilanpidon aloittamiseen sekä pinta-alaperusteisesti nuorten viljelijöiden EU-tukea.

Ruokavirasto vastaa maataloustukien maksatuksesta ja toimeenpanosta.

Viljelijätukien kokonaisuus pohjautuu EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan

Euroopan unionin maatalouspolitiikka kuuluu EU:n toimivaltaan, ja yksittäisellä jäsenmaalla on mahdollisuus soveltaa kansallista maatalouspolitiikkaa unionin säännösten antamissa rajoissa. Maatalouden tukijärjestelmän perustan muodostavat Suomessa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukimuodot, joita ovat EU:n suorat tulotuet sekä EU:n osittain rahoittamat luonnonhaittakorvaukset ja ympäristökorvaukset. Lisäksi EU-tukijärjestelmillä edistetään tuotantoeläinten hyvinvointia ja luonnonmukaista tuotantoa. Tukikokonaisuutta täydennetään Suomen erityisoloihin tarkoitetuilla kansallisilla tuilla.

EU-tuet toimeenpannaan kaikkia jäsenmaita ohjaavien EU-asetusten ja Euroopan komission antamien tarkempien toimeenpanosääntöjen määräämällä tavalla. Yksittäisellä jäsenmaalla ei ole juurikaan päätäntävaltaa asetusten soveltamisessa. Asetusten valmisteluvaiheessa Suomi pyrkii aina vaikuttamaan niihin siten, että ne ottaisivat huomioon Suomen maatalouden erityispiirteet. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten yhteydessä jäsenmaille on jonkin verran jätetty mahdollisuuksia päättää esimerkiksi tuotantosidonnaisten suorien tukien soveltamisesta.

Kansallinen maatalouspolitiikan valmistelu Suomessa liittyy ennen kaikkea eri tukijärjestelmiä koskevien ehtojen tulkintoihin ja  kansalliseen toimeenpanoon EU-säädösten asettamissa rajoissa. Erityisesti EU-maatalouspolitiikan muutosvaiheissa kansallinen valmistelu on laajaa ja monivaiheista EU-tason vaikuttamisesta Suomelle tärkeissä erityiskysymyksissä aina tukien käytännön toimeenpanon ja tilatason vaikutusten arviointiin asti. Valmisteluun osallistuvat hallinnon ja tuottajajärjestöjen edustajien ja tutkimuslaitosten asiantuntijoiden lisäksi monet muut keskeiset sidosryhmät.

Kokonaan kansallisesti rahoitettavien, EU-välineitä täydentävien maatalouden tukivälineiden pitää perustua yhteisen EU-maatalouspolitiikan periaatteisiin, ja tällaisille järjestelmille tarvitaan pääsääntöisesti aina EU-komission hyväksyntä. Maa- ja puutarhatalouden kansallisia tukia koskevan lain 1559/2001Linkki toiselle sivustolle perusteella valtion ja tuottajajärjestöjen edustajat käyvät aina viralliset neuvottelut kansallisia tukia koskevista Suomen ohjelmaesityksistä EU-komissiolle. Lisäksi kansallisen tuen neuvotteluissa voidaan käsitellä myös muita maa- ja puutarhatalouden tukijärjestelmiin ja viljelijöiden tulonmuodostukseen liittyviä asioita. Valtion ja tuottajajärjestöjen edustajat käsittelevät näissä neuvotteluissa säännöllisesti vuosittain seuraavan vuoden kansallisen tuen määrärahan käyttöä eri tukikohteisiin.

Kansallinen tukijärjestelmä muodostuu kahdesta pääosasta, jotka ovat Etelä-Suomen kansallinen tuki ja pohjoinen tuki. Näiden tukien lisäksi käytössä on eräitä muita,  selvästi pienempiä ja kohdennetumpia kansallisia tukimuotoja. Kansallisten tukien maksaminen edellyttää komission hyväksyntää. Komissiolle tehtävistä kansallisia tukia koskevista ohjelmaesityksistä neuvotellaan maataloustuottajien keskusjärjestöjen kanssa.

Komission kansallisia tukia koskevat päätökset määrittelevät kansallisen päätöksenteon rajat. Kansallisten tukien vuosittaisen valmistelu pohjautuu tukikokonaisuuden laajempaan yhteensovittamiseen, käytettävissä olevaan määrärahaan sekä komission päätösten asettamiin reunaehtoihin.