Maatalouden tukijärjestelmä

Maatalouden tukijärjestelmä on kokonaisuus, joka muodostuu useasta eri tukivälineestä. Rahoituslähteen perusteella tuet voidaan jakaa kokonaan EU:n rahoittamiin suoriin tukiin, osittain EU:n rahoittamiin maaseudun kehittämisen tukiin ja kokonaan kansallisesti rahoitettuihin tukiin. Viljelijällä on mahdollisuus hyödyntää useita erilaisia eläinperusteisia ja peltoalaan perustuvia tukimuotoja, joilla kullakin on omat tavoitteensa ja tukiehtonsa.

Pääasiassa tuotannon peruskannattavuutta ylläpitävien tukien lisäksi viljelijällä on mahdollista saada investointitukea tilan kehittämiseen. Tukitasot vaihtelevat investoinnin kohteen mukaan. Nuorille viljelijöille maksetaan aloitustukea tilanpidon aloittamiseen sekä pinta-alaperusteisesti nuorten viljelijöiden EU-tukea.

Ruokavirasto vastaa maataloustukien maksatuksesta ja toimeenpanosta.

Viljelijätukien kokonaisuus pohjautuu EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan

Euroopan unionin maatalouspolitiikka kuuluu EU:n toimivaltaan, ja yksittäisellä jäsenmaalla on mahdollisuus soveltaa kansallista maatalouspolitiikkaa unionin säännösten antamissa rajoissa. Maatalouden tukijärjestelmän perustan muodostavat Suomessa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukimuodot, joita ovat EU:n suorat tulotuet sekä EU:n osittain rahoittamat luonnonhaittakorvaukset ja ympäristökorvaukset. Lisäksi EU-tukijärjestelmillä edistetään tuotantoeläinten hyvinvointia ja luonnonmukaista tuotantoa. Tukikokonaisuutta täydennetään Suomen erityisoloihin tarkoitetuilla kansallisilla tuilla.

EU-tuet toimeenpannaan kaikkia jäsenmaita ohjaavien EU-asetusten ja Euroopan komission antamien tarkempien toimeenpanosääntöjen määräämällä tavalla. Yksittäisellä jäsenmaalla ei ole juurikaan päätäntävaltaa asetusten soveltamisessa. Asetusten valmisteluvaiheessa Suomi pyrkii aina vaikuttamaan niihin siten, että ne ottaisivat huomioon Suomen maatalouden erityispiirteet. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten yhteydessä jäsenmaille on jonkin verran jätetty mahdollisuuksia päättää esimerkiksi tuotantosidonnaisten suorien tukien soveltamisesta.

Kansallinen tukijärjestelmä muodostuu kahdesta pääosasta, jotka ovat Etelä-Suomen kansallinen tuki ja pohjoinen tuki. Näiden tukien lisäksi käytössä on eräitä muita,  selvästi pienempiä ja kohdennetumpia kansallisia tukimuotoja. Kansallisten tukien maksaminen edellyttää komission hyväksyntää. Komissiolle tehtävistä kansallisia tukia koskevista ohjelmaesityksistä neuvotellaan maataloustuottajien keskusjärjestöjen kanssa.

Komission kansallisia tukia koskevat päätökset määrittelevät kansallisen päätöksenteon rajat. Kansallisten tukien vuosittaisen valmistelu pohjautuu tukikokonaisuuden laajempaan yhteensovittamiseen, käytettävissä olevaan määrärahaan sekä komission päätösten asettamiin reunaehtoihin.