Kansalliset maataloustuet

Kansallisilla maataloustuilla tarkoitetaan kokonaan valtion varoista maksettavia maatalouden tukimuotoja. Vuonna 2022 maa- ja puutarhatalouden kansallisiin tukiin käytettiin valtion talousarviossa yhteensä 330,2 miljoonaa euroa. Määrärahasta 4,0 miljoonaa euroa on varattu tukien täytäntöönpanoon liittyvien, ennakoidun tukimenekin ylittävien, tukien ja tukitasojen muutostarpeisiin, jolloin se osuus jää yleensä käyttämättä. Kansallisilla tuilla täydennetään EU:n tukijärjestelmiä (EU:n suorat tuet, luonnonhaittakorvaukset, ympäristökorvaukset ja eläinten hyvinvointikorvaukset) ja turvataan maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä ja kannattavuutta sekä maaseudun elinvoimaisuuden säilymistä.

EU:ssa toimeenpannaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka perustuu ensisijaisesti yhteisten EU-tukivälineiden käyttöön maataloustuotannon ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tämä asettaa tiukkoja rajoitteita kansallisten varojen käytölle maatalouden tukemisessa. Kokonaan kansallisesti rahoitetuille, EU-järjestelmiä täydentäville maatalouden tukimuodoille tarvitaan pääsääntöisesti aina EU-komission hyväksyntä.

Pohjoinen tuki takaa pohjoisen maatalouden kehittymisen

Keskeisin kansallisen tuen tukimuoto on pohjoinen tuki. Pohjoisen tuen tavoitteena on ylläpitää alueen tuotantoa, kehittää tuotantorakennetta, varmistaa tuotteiden markkinoille pääsy ja lisäksi edistää ympäristön suojelua ja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämistä. Tukea voidaan maksaa Suomen EU-liittymissopimuksen artiklan 142 ja siihen pohjautuvien komission päätösten mukaisesti. Pohjoista tukea maksetaan C-tukialueella Keski- ja Pohjois-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan pohjoispuolella). Vuonna 2022 pohjoiseen tukeen käytettiin noin 300 miljoonaa euroa eli noin 91 % kansallisen tuen koko määrärahasta.

Pohjoista tukea maksetaan maidontuotannolle litraperusteisena tukena. Eläinyksikköjen määrän perusteella tukea maksetaan lihanaudoille, uuhille ja kutuille. Sika- ja siipikarjatiloille maksetaan tilojen aiempaan tuotantohistoriaan perustuvaa tuotannosta irrotettua tukea. Tukea maksetaan peltoviljelyn perusteella pohjoisena hehtaaritukena, yleisenä hehtaaritukena ja nuorten viljelijöiden tukena. Tukea maksetaan myös kasvihuonetuotannolle kasvihuonepinta-alan perusteella. Lisäksi käytössä on eräitä muita pienempiä pohjoisen tuen tukimuotoja (esimerkiksi poroeläintuki, kuljetustuet, puutarhatuotteiden varastointituki).

Tukea myös Etelä-Suomen maa- ja puutarhataloudelle

Etelä-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan eteläpuolella) AB-tukialueella maksetaan Etelä-Suomen kansallista tukea. Tuki tunnettiin aiemmin EU-liittymissopimuksen artiklan 141 mukaisena tukena. Vuoden 2022 loppuun asti Etelä-Suomen kansallinen tuki perustui Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklaan 214 a, jonka perusteella EU-komissio on antanut tukea tarkemmin säätelevän päätöksen C(2014) 510. Maatalouspolitiikan siirtymäkauden EU-asetuksen perusteella tukea on voitu maksaa samoin ehdoin vuosina 2021 ja 2022 kuin vuonna 2020. Vuonna 2022 Etelä-Suomen kansallisen tuen kokonaismäärä oli hieman yli 17 miljoonaa euroa eli noin 5 % kansallisen tuen kokonaismäärästä. Tukea maksetaan sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettuna tukena ja puutarhatalouden tukena. Komissio on 27.10.2022 antanut päätöksensä C(2022) 7573 Etelä-Suomen kansallisesta tuesta vuosina 2023-2027. Vuoden 2023 alusta alkaneella kaudella tuen kokonaismäärä on edelliskausien tapaan asteittain aleneva, mutta tukiohjelman pääperiaatteet säilyvät muuten ennallaan.

Etelä-Suomen maidontuotannon, lihanautojen ja lammas- ja vuohitalouden tuet on maksettu vuodesta 2015 alkaen EU:n suorina tuotantosidonnaisina tukina. Tässä suhteessa tukijärjestelmä eroaa maan etelä- ja pohjoisosan välillä. Tukimuotojen eroista huolimatta näillä sektoreilla tukitasot ovat kuitenkin lähes samansuuruisia pohjoisen tuen alueen eteläosissa ja Etelä-Suomessa. Pohjoiseen mentäessä tukitasot nousevat myös pohjoisen tuen alueen sisällä tuotanto-olosuhteiden erojen vuoksi.

Muista kansallisista tuista keskeisin tukimuoto on sokerijuurikkaan kansallinen tuki. Tuen määrä on vuotuisen viljelyalan hieman vaihdellessa ollut 4 - 5 miljoonaa euroa vuodessa. Tukea maksetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklan 214 perusteella. Muita kansallisen tuen tukimuotoja ovat esimerkiksi mehiläistalouden tuki ja sokerijuurikkaan kuljetustuki.