Metsien hiilinielut

Metsillä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä.  Metsät ja muu biomassa sitovat yhteyttämisen tuloksena hiilidioksidia ilmakehästä ja ne toimivat merkittävinä hiilinieluina. Maailmanlaajuisesti metsien häviäminen, mm. maatalouden laajentumisen ja rakentamisen vuoksi on yksi suurimpia kasvihuonekaasujen päästölähteitä.

Suomessa kangasmetsien maaperän hiilivaraston arvioidaan olevan noin 1300 miljoonaa tonnia ja soiden maaperän hiilivaraston noin 5 500 miljoonaa tonnia. Puuston biomassaan on sitoutunut hiiltä noin 700 miljoonaa tonnia, mikä on noin kymmenesosa maaperään sitoutuneesta hiilestä.

Suomen metsien hiilinielun eli ilmakehästä metsien kasvuun sitoutuvan hiilidioksidin määrä on  vaihdellut vuodesta 1990 lähtien 22–50 miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina (milj.t CO2 ekv). Tämä vastaa vuositasolla 30–60 % Suomen vuosittaisista kokonaispäästöistä. Vuonna 2016 Suomen hiilinielu oli 27,3 miljoonaa tonnia, mikä vastaa 46% Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomi on kansainvälisesti osana Kioton pöytäkirjan toista velvoitekautta sitoutunut vuoteen 2020 asti ylläpitämään hiilinielua, jonka suuruus on 19 milj.tonnia hiilidioksidiekvivalentteina vuodessa.

LULUCF-asetus määrittelee hiilinielujen laskennan EU:n ilmastotavoitteissa

Komission heinäkuussa 2016 julkaisema ehdotus LULUCF-asetukseksi määrittelee miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa vuoteen 2030 saakka. EU:n jäsenmaat, komissio ja parlamentti saivat asetusta koskeneet kolmikantaneuvottelut päätökseen joulukuussa 2017. Lopullinen tulos tulee jäsenmaiden ja parlamentin vahvistettavaksi vuoden 2018 alkupuolella.

Suomen näkökulmasta merkittävin neuvottelukysymys LULUCF-asetuksessa koski metsien hiilinielujen ja kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa. Päätöksen mukaan kukin jäsenmaa asettaa itse asetuksessa määriteltyjä kriteerejä käyttäen hoidetun metsämaan vertailutason kausille 2021–2025 ja 2026–2030. Vertailutason määrittämisen keskeisenä kriteerinä on metsien hiilensidontakyvyn ylläpito ja vahvistaminen pitkällä aikajänteellä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. EU:n komission ja jäsenmaiden asiantuntijat arvioivat vertailutasot vuoden 2019 aikana.

Metsistä saatavaa laskennallista nieluhyötyä rajoitetaan tiukasti perusvuoden 1990 päästöihin sidotulla kattoluvulla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että metsien hiilinielua ei voida hyödyntää täysimääräisesti muusta maankäytöstä aiheutuvien päästöjen kattamiseen. Suomi sai hyvin metsäisenä maana kuitenkin erillisjouston, jonka avulla se voi tarvittaessa kompensoida esimerkiksi maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä. Erillisjousto on suuruudeltaan 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia kaudelle 2021-2030.

Maankäyttösektorilla on erittäin suuri merkitys Suomen päästö- ja nielutaseille, sillä nielut vastaavat suuruudeltaan noin 20–50 prosenttia muiden sektoreiden päästöistä.  EU:ssa nielut vastaavat keskimäärin noin kymmentä prosenttia päästöistä.

Muualla palvelussamme
EU:n energia- ja ilmastopolitiikka ja metsät
EU:n energia- ja ilmastopolitiikka

Muualla verkossa
10 x mikä LULUCF? - kysymyksiä ja vastauksia LULUCF:stä uutiskirje Klimaatissa
Ilmasto-infografiikka: Hiilen sitoutuminen ja varastoituminen metsämaahan, puustoon ja puutuotteisiin
Hiilidioksidi ja hiilen kierto -video (Ilmatieteen laitos)

Heinäkuussa 2016 komission julkaisema LULUCF- asetusehdotus COM (2016) 479 final
Kolmikantaneuvotteluissa hyväksytty LULUCF-asetus (lisätään myöhemmin)

Lisätietoja

Tatu Torniainen, neuvotteleva virkamies 
MMM, Luonnonvaraosasto, Metsä- ja bioenergiayksikkö 0295162162   etunimi.sukunimi@mmm.fi