Vesihuollon tilastoja

Tiedot vesihuoltolaitosten toiminnasta ja taloudesta on tallennettu vuodesta 2016 lähtien valtakunnalliseen VEETI-tietojärjestelmään. Kaikki vesihuoltolaitokset ovat velvollisia toimittamaan tietonsa tähän järjestelmään. VEETIssä on tietoa muun muassa vesihuollon verkostojen piirissä olevien asukkaiden määristä, verkoston vesimääristä sekä vesihuollon taloudellisista tunnusluvuista.

Suomen vesihuoltoa numeroina

  107000 kilometriä vesijohtoverkostoa. 3,26 euroa per kuutiometri jätevesimaksu (2015). 5 putkirikkoa/100km. 2,09 euroa per kuutiometri veden käyttömaksu (2019). 244 litraa vettä/asukas/vrk (2018). 1100 vesihuoltolaitosta. 12% pohjavedestä käytetään talousvedeksi. 37% jätevedestä on laskuttamatonta (2018). 17% talousvedestä on laskuttamatonta (2018). 530 miljoonaa euroa vesihuollon investointeja (2019). 50000 kilometriä viemäriverkostoa.

 

 Veden ominaiskäyttö 1970–2016 (litraa/asukas/vrk)

Vuosina 1970-2016 keskimääräinen vuorokautinen veden kulutus on laskenut lähes lineaarisesti reilusti yli 300 litrasta tasolle 230 litraa asukasta kohden vuorokaudessa.

1970-luvun puolivälistä alkaen siihen asti jatkuvasti kasvanut veden käyttö kääntyi laskuun. Vettä käytetään aiempaa säästeliäämmin muun muassa entistä parempien vesikalusteiden ansiosta. Lisäksi vesihuoltolaitokset ovat ryhtyneet tekemään vuotoselvityksiä ja saneeraamaan vesijohtoverkostojaan. Myös 1974 säädetty jätevesimaksulaki on osaltaan vaikuttanut veden käytön vähenemiseen. Järjestelmämuutosten vuoksi vuosilta 2002–2009 kerätyt tiedot eivät ole vertailukelpoisia, joten niitä ei esitetä tässä kaaviossa.

Vesihuoltolaitosten vedenlähteet 2019

Ympyräkaavio vedenoton lähteistä vuonna 2019. Pohjavettä on 165 miljoonaa kuutiometriä (42,7%), pintavettä 151 miljoonaa kuutiometriä (39,4%), tekopohjavettä 63 miljoonaa kuutiometriä (16,3%) ja muista lähteistä 6 miljoonaa kuutiometriä (1,6%).

Suurin osa vesihuoltolaitosten käyttämästä raakavedestä on pohjavettä, jota muodostuu Suomessa yli 2 miljardia kuutiometriä vuodessa. Pohjavedestä siis kulutetaan vain noin 12 prosenttia. Tekopohjavesi on käsittelemätöntä tai käsiteltyä pintavettä, joka on imeytetty pohjavesiesiintymään. Tekopohjavettä voidaan joutua valmistamaan, jos luontaisen pohjaveden määrä ei muuten riitä.

Vesihuoltolaitosten pumppaama vesimäärä
1970–2013 (milj. m3/vuosi)

Vedenottomäärät ovat kasvaneet 1970-luvulta 300 miljoonasta kuutiometristä per vuosi ja ne ovat asettuneet noin 400 miljoonaan kuutiometriin per vuosi. Järjestelmämuutoksen vuoksi 2002-2010 vuosien lukuja ei ole esitetty.

Pintaveden käyttö vesihuoltolaitosten vedenlähteenä on vähentynyt tasaisesti 1970-luvun puolivälistä lähtien, vaikka vesilaitosten pumppaaman veden kokonaismäärä ei olekaan kasvanut. Pohjavesi on usein puhtaampaa kuin pintavesi. Lisäksi pintaveden käyttöön liittyy terveys- ja ympäristöriskejä, joiden asianmukainen hallinta on kallista. Järjestelmämuutosten vuoksi vuosilta 2002–2010 kerätyt tiedot eivät ole vertailukelpoisia, joten niitä ei esitetä tässä kaaviossa.

Liitteet

Veden ominaiskäyttö 1970–2018

Vesihuoltolaitosten pumppaama vesimäärä 1970–2019

Lisää tilastoja verkossa

Vesihuoltolaitosten tunnuslukuja

Vesihuoltolaitosten raportit (Ymparisto.fi)

Vesihuollon tietojärjestelmä VEETI

Lisätietoja