Tiedepaneelien dialogi: talousmetsien monimuotoisuuden vahvistamiseen tarvitaan rohkeutta muutoksiin, monitieteistä tietopohjaa ja aitoa osallistamista
Talousmetsien monimuotoisuuden turvaaminen ja ennallistamisasetuksen tavoitteisiin vastaaminen edellyttävät laajaa yhteiskunnallista muutosta niin arvoissa, toimintatavoissa kuin rakenteissakin, nähtiin tiedepaneelien edustajien välisessä kansallisen metsästrategian dialogissa 2.4.2025. Tavoite kestävämmästä tulevaisuudesta jaettiin, mutta näkemykset siihen johtavista keinoista vaihtelivat.
Maa- ja metsätalousministeriö kutsui luonto-, ilmasto-, kestävyys- ja metsäbiotalouden tiedepaneelien edustajat dialogiin talousmetsien elonkirjosta eli monimuotoisuuden turvaamisen tulevaisuudesta. Keskustelun tavoitteena oli syventää ymmärrystä taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden yhteensovittamisesta talousmetsissä sekä eri osapuolten näkökulmista.
Tiedepaneelien edustajat toivat alussa esille, että ihmisen toiminnasta aiheutuneet muutokset luonnon monimuotoisuudelle ovat tapahtuneet evoluution kannalta hyvin nopeasti muutamien vuosikymmenten aikana. Vaikka ymmärrys luonnon monimuotoisuuden huomioimisen tärkeydestä on sittemmin vahvistunut ja otetaan nykyisin huomioon metsätaloudessa, Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho totesi toimien vaikutusten näkyvän metsäluonnossa vasta viiveellä.
Dosentti Katriina Siivonen Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta korosti puheenvuoroissaan ihmisten tunteiden – kuten metsien muuttumiseen ja luontokatoon liitetyn surun, ahdistuksen, voimattomuuden ja metsien talouskäyttöön mahdollisesti yhdistetyn sisäisen ristiriidan − sekä arvojen merkitystä myös luonnon monimuotoisuutta koskevissa toimissa.
”Kulttuurisen kestävyysmurroksen kannalta on tartuttava ja löydettävä keinoja juuri niihin asioihin, joista koetaan, ettei niille voi tehdä mitään. Muuten murrosta ei tapahdu”, Siivonen painotti.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtajana toimiva metsäbiotalouden tiedepaneelin puheenjohtaja Antti Asikainen kertasi, että Suomen ja koko Euroopan metsäpinta-ala on merkittävästi lisääntynyt, kun ruuantuotantoon ei lannoituksen ansiosta ole tarvittu yhtä paljon maata kuin aiemmin. Hän pohti, että määrällisesti positiiviset muutokset metsissä saattavat laadullisesti kuitenkin olla toista, kun metsien ikärakenne on muuttunut metsätalouden myötä ja samalla monien lapsuusmuistoista tutut maisemat ovat kadonneet.
Miten vähemmästä saataisiin luotua enemmän?
Suurina haasteina nähtiin kysymykset siitä, miten vähemmästä määrästä metsistä saatavaa raaka-ainetta voitaisiin tuottaa enemmän myös taloudellista ja sosiaalista arvoa sekä miten ihmiset voitaisiin saada hyväksymään luonnon kantokyvyn kannalta välttämättömiksi nähdyt muutokset toimintatavoissa. Keskustelussa huomautettiin, ekologisesti kestävä metsienkäyttö varmistaa myös tuleville sukupolville mahdollisuuden hyödyntää metsiä niin raaka-aineena kuin luonnossa liikkumiseen ja siitä nauttimiseen.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja, tutkimusprofessori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta ja luontopaneelin Kotiaho muistuttivat ilmasto- ja luontobarometrien tuloksista, joista välittyy kansalaisten tuki ilmasto- ja monimuotoisuustoimille. Päätöksentekijöille toivottiin rohkeutta viedä toimia eteenpäin esimerkiksi lisäämällä sääntelyä ja kehittämällä maanomistajille vaihtoehtoisia keinoja saada tuottoa, kuten luonnonarvokauppaa.
Kotiaho piti keskeisinä keinoina monimuotoisuuden vahvistamiseksi luontohaitan välttämistä esimerkiksi siirtämällä metsiä pois talouskäytöstä, suojelupinta-alan nostamista, suojelualueiden kytkeytyneisyyden lisäämistä ja aiheuttaja maksaa -periaatteen toteuttamista.
”Vapaaehtoisuus ei toimi. Säännelkää minusta parempi ihminen”, Kotiaho hauskuutti keskustelukumppaneitaan.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin Asikainen huomautti, että metsäalaan vaikuttaa jo 85 Euroopan unionin lainsäädäntöhanketta. Siivonen puolestaan muistutti, ettei monimuotoisuuden vahvistaminen välttämättä edellytä poliittisia päätöksiä. Asikainen jatkoi tuomalla esiin, että metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan metsäteollisuuden arvonlisä olisi mahdollista jopa kaksinkertaistaa hakkuumääriä nostamatta. Kotiaho piti tärkeänä, että yritykset huolehtivat ennallistamisasetuksen vaatimusten toteuttamisesta myös läpi globaalien hankintaketjujensa.
Yritysten toiminnan lisäksi kuluttajilla ja heidän kyvyllään hyväksyä kestävämpien tuotteiden kalliimpi hinta nähtiin olevan suuri merkitys. Talouden reaaliteettien merkitystä korosti myös Seppälä, joka muistutti ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävän toiminnan voivan olla Suomelle vetovoima- ja kilpailukykytekijä.
”Metsäteollisuus on ansiokkaasti tehnyt tuotekehitystoimia. Näille uusille tuotteille, jotka mahdollistaisivat paremman arvonlisäyksen vähemmällä puun tarpeella, ei löydy kuitenkaan vielä tarpeeksi markkinaa. Tämä tarkoittaa, että kysynnän muutos ei tapahdu vain yksittäisten metsänomistajien ja teollisuuden kautta. Tarvitaan yhteiskunnallistakin tukea muutoksen aikaansaamiseksi”, Seppälä sanoi.
Luonnon tilan parantamisessa keskityttävä mahdollisuuksiin ja haitan välttämiseen
Tiedepaneelien dialogissa peräänkuulutettiin laajasti ihmisten aitoa osallistamista myös luonnon tilan parantamista koskevien toimien valmisteluun. Lisäksi korostettiin, että monitieteisyyden lisäksi tarvitaan ihmisten kokemuksiin perustuvaa tietoa. Tätä tietoa on myös kyettävä hyödyntämään päätöksenteossa.
Seppälä piti parhaillaan laadittavan kansallisen ennallistamissuunnitelman lähtökohtia hyvin haasteellisina ihmisten osallistamisen, viestinnän ja oikea-aikaisesti päätöksentekoa tukevan tietopohjan luomisen kannalta. Hän korostikin, että monimuotoisuuden vahvistamiseen liittyviä mahdollisuuksia on tärkeää avata myös yksityisille maanomistajille.
”Ennallistamisasetuskeskustelussa pitää päästää kommunikoimaan niille ihmisille, jotka eivät näe tätä itseisarvona. Pitää olla tarjota muunkinlaisia hyötyjä”, totesi myös Kotiaho.
Tiedepaneelin edustajat toivat esille, että lyhyen aikavälin keinot talousmetsien monimuotoisuuden vahvistamiseen – kuten esimerkiksi lahopuun määrän lisääminen, järeiden lehtipuiden jättäminen, kiertoaikojen pidentäminen ja harvennusvälien kasvattaminen – tunnetaan ja ne ovat helpostikin toteutettavissa.
Asikainen muistutti, että aidosti vaikuttavien ja kustannustehokkaiden monimuotoisuustoimien toimien toteutus edellyttää kuitenkin usein suuria pinta-aloja ja pitkän aikavälin maisematason tarkastelua.
”Tulee kysymys, miten nämä toimet kohdistetaan ja miten suhtaudutaan asioihin, joilla on vaihtosuhteita”, hän viittasi esimerkiksi turvemaille kohdistettavien toimien monimuotoisuus- ja ilmastovaikutusten tarkasteluun.
Asikainen pitikin tärkeänä, että metsänhoidon keinot ja menetelmät valitaan kasvupaikan mukaan ja tehdään kullekin paikalle sopivia täsmätoimia.
Myös Seppälä painotti, että ennallistamistoimien suunnittelussa on keskeistä huomioida sekä muuttuvan ilmaston vaikutus luonnolle että ennallistamistoimien vaikutukset ilmastolle. Hän peräänkuulutti erityisesti suometsien ojituksista luopumista. Ojitusten välttämisellä olisi positiivinen vaikutus myös vesiensuojelulle ja ilmastoa lämmittävien maaperäpäästöjen hillitsemiselle.
Luontopaneelin puheenjohtaja Kotiaho piti luonnon tilan parantamisen kannalta aivan olennaisena, että korjaamisen sijaan keskitytään pitkällä aikavälillä luontohaittojen välttämiseen. Hän huomautti yksittäisten ja toistoa vaativien ennallistamistoimien olevan usein myös kustannusvaikuttavuudeltaan heikkoja.
”Tarvitsemme pitkäkestoisia ja pysyviä toimia”, Kotiaho totesi.
Dialogia pidettiin rakentavana ja uusia näkökulmia avaavana keinona löytää ratkaisuja. Keskustelijat kannustivatkin hyödyntämään menetelmää laajemmin.
Tilaisuus järjestettiin osana kansallisen metsästrategian (KMS2035) ja Priodiversity LIFE -hankkeen toteutusta sekä kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelua. Tapahtuma pidettiin Koneen Säätiön Suuren metsädialogipäivän yhteydessä.
• Tallenne on katsottavissa ja kuunneltavissa 16.4. saakka Tiedekulman sivuillaLinkki toiselle sivustolle.
• Kevään toinen kansallisen metsästrategian dialogi 7.5. pureutuu metsien kasvuun ja sen merkitykseen muiden muassa ilmastotavoitteissa. Lue lisää.
Kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu on parhaillaan käynnissä ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä. Ennallistamissuunnitelmaa valmistellaan teemaryhmissä, jotka kattavat maa- ja sisävedet, metsäluonnon, meriluonnon, kaupunkiympäristöt ja maatalousympäristöt. Kansalaisilla ja sidosryhmillä on mahdollisuus osallistua teemakohtaisiin tilaisuuksiin kuluvan vuoden aikana. Kaikkia teemoja koskeva, yhteinen webinaari järjestetään 5. kesäkuuta.
Muualla verkossa:
Kansallinen metsästrategia 2035
Ennallistamisasetus ja kansallinen ennallistamissuunnitelma
Ennallistamissuunnitelmassa huomioidaan laajasti yhteiskunnalliset tavoitteet – toimia valmistellaan kansalaisia ja sidosryhmiä kuullen (tiedote 3.4.2025)
Priodiversity LIFELinkki toiselle sivustolle (metsa.fi)
Ilmastobarometri ja Luontobarometri 2025: Tietoisuus luontokadon etenemisestä lisääntynyt, ilmastoratkaisut nähdään Suomelle mahdollisuutena (tiedote 17.3.2025)
