Ministeri Sari Essayahin puhe nimisuojaseminaarissa 4.6.2024
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah puhui nimisuojaseminaarissa 4.6.2024. Maa- ja metsätalousministeriö järjesti 4.6. nimisuojatapahtuman yhteistyössä Ruokaviraston, Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutin Erityiseksi todettu -hankkeen ja Haaga-Helian Hungry for Finland LAB:in kanssa. Tapahtuma tarjosi ruoka-alan ammattilaisille mahdollisuuden tutustua suomalaisiin nimisuojatuotteisiin.
Hyvät ruoka-alan ammattilaiset, tuottajat ja muut EU:n nimisuojajärjestelmästä kiinnostuneet,
On ilo olla täällä tänään maa- ja metsätalousministerinä tuomassa esille EU:n nimisuojajärjestelmää ja sillä suojattuja suomalaisia nimisuojatuotteita ja toivottavasti myös kehittämässä järjestelmää ja edistämässä sen hyödyntämistä Suomessa.
On hienoa, että tässä tapahtumassa on päästy ihan konkreettisestikin tutustumaan nimisuojatuotteisiimme maistatuksen myötä. Lämmin kiitos Suomen kokkimaajoukkueelle, kun olette olleet täällä tänään ja omalla työllänne näyttäneet konkreettisesti, mihin kaikkeen nimisuojatuotteistamme on ja kuinka ylpeitä voimme olla ruokakulttuuristamme.
EU:n nimisuojajärjestelmä on ollut olemassa vuodesta 1993 lähtien. Nimisuojajärjestelmällä suojataan tuotenimiä väärinkäytökseltä ja jäljittelyltä. Samalla nimisuojaus antaa kuluttajille tietoa tuotteen erikoisluonteesta. Sillä myös tuotetaan lisäarvoa tuottajille ja saadaan alkutuotantoa kannattavammaksi, mikä on myös hallitusohjelmaan kirjattu tavoite. Tavoitteita on siis kaksi: tuotteiden suojaaminen ja kaupallisen arvon lisääminen.
On hienoa, että EU-nimisuojajärjestelmällä suojattujen suomalaisten tuotteiden määrä on kasvanut kentän aktiivisten ehdotusten ansiosta. Hyväksyttyjä tuotteita on Suomessa nyt 14 (Lapin Puikula, Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha, Lapin Poron kylmäsavuliha, Kitkan viisas, Kainuun rönttönen, Puruveden muikku, Aito saunapalvikinkku, Suonenjoen mansikka, Sahti, Kalakukko, Karjalanpiirakka, Suomalainen Marja/Hedelmälikööri ja Suomalainen vodka) ja hakemusten määrä on huomattavasti suurempi kuin muutama vuosi sitten. Tästä lämmin kiitos paitsi tuottajille ja tuottajaryhmille, myös Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutin ja sen ”Erityiseksi todettu”-hankkeelle ja muille toimijoille, jotka ovat hakemuksiin tarvittavia tietoja keränneet ja tuoneet asialle näkyvyyttä.
Myös nimisuojaan liittyvä viranomaistoiminta, sekä rekisteröinti että valvonta, on saatu tehokkaammaksi ja toimivammaksi, mistä suuri kiitos Ruokaviraston ja Valviran osaavalle henkilöstölle.
Oleellista jatkotyössä on myös nimisuojatuotteiden entistä parempi hyödyntäminen matkailussa. Nimisuojatuotteita tulisi hyödyntää nykyistä enemmän tänne muualta tulevien matkailijoiden kohdalla. Tällöin nimisuojattujen tuotteiden kaupallisen potentiaalin rinnalle nousee niiden ruokakulttuuripotentiaali. Monissa muissa maissa EU:n nimisuojajärjestelmä logoineen tunnetaan hyvin ja muiden maiden nimisuojatuotteiden mainetta kannattaa hyödyntää myös omien tuotteidemme esille tuomisessa. Nimisuojatuotteista on hyötyä kuntien tai muiden maantieteellisten alueiden maineelle.
Varsinkin alkoholeissa myös vientipotentiaali on tärkeä, mutta sitä tulee tarkastella myös muiden tuotteiden kohdalla.
Oleellisinta on, että tahtotila nousee yrityksistä. Yritysten on nähtävä nimisuojajärjestelmän hyödyt. Suomalainen elintarviketeollisuus on tähän saakka suhtautunut nimisuojajärjestelmään hieman epäilevästi. Sitä on pidetty eteläisemmän Euroopan järjestelmänä ja kilpailijana tavaramerkeille. Näiden järjestelmien ei tarvitse kuitenkaan poissulkea toisiaan ja nyt olisi hyvä löytää positiivisia nimisuojaesimerkkejä muista EU-maista, joiden elintarviketeollisuus toimii saman tyyppisesti kuin Suomen. Mitä hyötyä nimisuojajärjestelmästä on tuotteille muualla ollut ja millaisia tuotteita voitaisiin Suomessakin harkita nyt jo suojattujen rinnalle.
Suomessa esille nouseva kysymys on myös se, että merkkejä ei käytetä edes tuotteissa, joilla nimisuoja on. Paitsi että merkin käyttö on pakollista, mikäli käytetään suojattua nimeä, sen avulla myös hyödynnetään nimisuojan kaupallinen arvo. Merkistä saatavan hyödyn olisi oltava yrityksen itsensä sisäistämä. Aiemmin ehkä ajateltiin, että nimisuojan lisäarvo on tuotteen suojeleminen eikä merkin käytöstä koettu saatavan aidosti lisäarvoa.
Tämänkin tapahtuman valmistelujen yhteydessä on havaittu, että nimisuojajärjestelmää koskeva tieto on Suomessa vähäistä jopa ammattilaisten piirissä. Keittiömestarit nostavat menuissaan esille muiden maiden nimisuojatuotteita, mutta eivät juurikaan tunne suomalaisia, samalla järjestelmällä suojeltuja, tuotteita. Ruokatoimittajien kiinnostus asiaa kohtaan on myös vähäistä. Mitä pitäisi tehdä paremmin, jos kiinnostus on näin vähäistä jopa ammattilaisten keskuudessa?
Muistammehan olla ylpeitä omasta ruokakulttuuristamme ja omista tuotteistamme.
Uutena elementtinä nimisuojajärjestelmässä on tästä vuodesta lähtien korostettu tuotteiden ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä, joissa Suomen ei tarvitse kainostella muiden EU-maiden rinnalla.
On tärkeää, että tuottajat ja yritykset ovat itse vakuuttuneita tuotteistaan ja nimisuojan niille tuomasta lisäarvosta ja myös viestivät siitä. Me muut tuemme tuottajia ja yrityksiä tässä tehtävässä.
