Kansalliset vesitehokkuuden tavoitteet

Tavoitteet ja tuotokset

Vesitehokkuustyöryhmä tarkastelee seuraavia näkökulmia:
• mikä on Suomen kannalta oleellisin tulkinta vesitehokkuudesta ja mahdolliset erot toimialojen tulkintojen välillä sekä millä tavalla vesitehokkuuden tavoitteita tulisi lähestyä eri sektoreiden näkökulmasta,
• miten EU-tason vesitehokkuustavoitteet ja -indikaattorit ja vesitehokkuuteen liittyvät menetelmät soveltuvat Suomen olosuhteisiin,
• miten riittäviä ovat nykyiset tietovarannot vesitehokkuuden ja vesitehokkuuspotentiaalin arvioimiseksi, miten niitä tulisi kehittää sekä onko muita tarpeita tutkimukselle ja uuden tiedon tuottamiselle.

Lähtökohdat

Suomessa on vuosia jo panostettu kestävään vesivarojen hallintaan ja tietoisuuden parantamiseen. Esimerkiksi valuma-aluetason vesitilanteen ennustejärjestelmä on ollut pitkään käytössä, kuivuusindikaattoreita on kehitetty, vesialan osaamista on edistetty ja vesialan tutkimusta on tuettu.

Verrattuna EU-maiden keskiarvoon Suomessa on suuret vesivarat eikä veden niukkuudesta kärsitä laajasti. Vesitehokkuuden käsite ei ole sellaisenaan yksiselitteinen, eikä yhtä yksioikoista numeerista tavoitetta nähdä järkeväksi asettaa maanlaajuisesti. Joillakin yksittäisillä alueilla voidaan kokea veden niukkuutta pitkän sateettoman jakson seurauksena, josta on haittaa vesihuollolle, maataloudelle ja elinkeinoelämälle.

Euroopan komission vesiresilienssistrategian yhtenä päätavoitteena on parantaa vesitehokkuutta EU:n laajuisesti vähintään 10 % vuoteen 2030 mennessä, kuitenkaan asettamatta erillisiä tavoitteita jäsenmaille tai sektoreille. Yhtenä työryhmän tavoitteena on tarkastella, miten tämä tavoite voidaan toimeenpanna Suomen näkökulmasta.