Ennallistamisasetuksen vaikutukset ja erilaisten joustomahdollisuuksien arviointi turvepeltojen muuttuvassa käytössä (TURVEJOUSTO) 

 

Toteuttaja: Luonnonvarakeskus

Hankkeen kesto: 2024

Vastuuhenkilö: Hanna Kekkonen, Luke

Ennallistamisasetus edellyttää, että puolet turvemaalajia olevien viljelysmaiden (turvepeltojen) alasta ennallistetaan eri tavoin vuoteen 2050 mennessä, ja että tästä alasta kolmannes (noin 45 000 ha) ennallistetaan pohjaveden pintaa nostamalla. Tätä turvepeltojen vettämisvelvoitetta voidaan kompensoida turvetuotantoalueita ja suometsiä vettämällä. Tässä selvityksessä arvioitiin pohjavedenpinnan nostoon soveltuvia pinta-aloja turvetuotantoalueilla ja ojitetuissa suometsissä. Soveliaimpia vetettäviä aloja olisivat ne, jotka samalla edistäisivät luonnon monimuotoisuutta esim. sijoittumalla luonnonsuojelualueille tai niiden läheisyyteen.

Käytössä olleiden aineistojen perusteella Suomessa on noin 111 602 hehtaaria turvetuotantoalaa. Tässä työssä laskettu ala käsittää kaiken tuotannossa olevan ja olleen pinta-alan, eli alat, joilla käyttölupa on aktiivinen tai passiivinen sekä alat, jotka ovat siirtyneet jo muuhun maankäyttöön.

Todennäköisin vettämiseen soveltuva pinta-ala aktiivisilla turvetuotantoalueilla on noin 10 100 ha, jossa voi olla mukana alueita, joilla varsinaista tuotantoa ei ole ehditty aloittamaan.
Merkittävin osa aktiivisista, vettämiskelpoisista turvetuotantoalueista sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla. Merkittävä osa passiivisista alueista on voinut jo ennallistua tai voitu aktiivisesti ennallistaa aikaisemmin, jolloin passiiviseksi ilmoitettuja aloja ei voida luotettavasti laskea joustovaraksi turvepeltojen vettämistoimille. Passiivisen vettämiskelpoisen turvetuotantoalan (2 400 ha) tai muuhun maankäyttöön muuttuneen entisen turvetuotantoalan
(13 900 ha) todellinen soveltuvuus vettämiseen ja niiden ennallistumisasteen selvittäminen vaatisi lisäselvityksiä.

Potentiaalisiksi ennallistamiskohteiksi luokittuvia ojitettuja suometsiä tunnistettiin valtion suojelualueilla ja valtion maiden heikkotuottoisilla kasvupaikoilla metsätalouskäytössä olevilla mailla noin 190 000 ha, mutta osa tästä ei välttämättä ole teknisesti ennallistamiskelpoista. Tämän selvittäminen edellyttäisi tarkempia kohdekohtaisia kartoituksia. Luku kertoo kuitenkin sen, kuinka paljon valtion suojelualueilla ja heikkotuottoisilla metsätalousmailla on enimmillään ennallistamiseen mahdollisesti soveltuvaa pinta-alaa. On myös todennäköistä, että osa aineiston perusteella löytyneistä ojitetuista soista suojelualueilla on jo ehditty ennallistaa aineiston
laatimisen jälkeen. Ottaen huomioon sen ennallistettavan enimmäispinta-alan, jota voidaan käyttää turvepeltojen vettämisvelvoitteen kompensoimiseen (noin 18 000 ha, alle 10 % löydetystä pinta-alasta), vettämiskelpoisen pinta-alan löytäminen tähän tarkoitukseen valtion mailta on realistista ja mahdollista toteuttaa heikentämättä merkittävästi metsätalouden
toimintaedellytyksiä.

Loppuraportti