Ministeri Sari Essayahin puhe Okra-maatalousnäyttelyn avajaisissa 2.7.2025

Arvoisat viljelijät, maatalousalan ammattilaiset, hyvät näyttelyvieraat. On suuri ilo olla tänään keskellä suomalaista maaseutua, keskellä työtä ja osaamista, jonka varaan yhteiskuntamme rakentuu. Lämmin kiitos näyttelyn järjestäjille, näytteilleasettajille ja teille kaikille, jotka olette jakamassa tietoa, kokemuksia ja ennen kaikkea intohimoa maatalouteen ja maaseutuun.

Tämä näyttely ei ole vain koneita ja karjaa – se on ikkuna suomalaiseen maatalouteen tänään ja siihen, mitä se voi olla huomenna. Se kertoo tarinaa sitkeydestä, uudistumisesta ja yhteisöllisyydestä. Erityisesti se kertoo tulevaisuudenuskosta ja rakkaudesta ruoan tuottamista kohtaan.

Hyvät kuulijat,

Meillä suomalaisilla on tapana vähätellä itseämme, tai vähintäänkin olla vaatimattomia. Siinä missä eteläeurooppalainen esittelee tavallista makkaraa luksustuotteena, me toteamme priimastakin, että kyllä sitä syö. Siinä missä toisaalla sivuutetaan tuotannon kestävyys, me alleviivaamme lihantuotannon ratkaisemattomia haasteita ja unohdamme, miten monessa asiassa viljelijät tekevät ensiluokkaista työtä ja lainsäädäntömmekin sitä edellyttää.

Suomalaisella tuotannolla on paljon vahvuuksia. Broilerituotantomme kerää eurooppalaisia kollegoita vierailulle ihmettelemään, miten meillä voi olla niin terveet linnut. Possuillamme on saparot kertomassa hyvinvoinnista, ja naudanlihamme voittaa kansainvälisiä palkintoja. Korkeat laatuvaatimukset maidolle ovat maailman huippuluokkaa, minkä vuoksi lehmät voivat hyvin ja maitotuotteet ovat turvallisia käyttää. Vesitehokkuudessakin riittäisi kehuttavaa.

Kananmunantuotannon suuressa rakennemuutoksessa laadusta ei ole tingitty. Salmonellavalvontajärjestelmä on maailman huippua, ja suomalainen leipuri tai kotikeittiön pikkuapulainen voi turvallisin mielin maistaa taikinaa. Listaa riittää, ja tähän kun lisätään Suomen ruoan huikea 80 prosentin omavaraisuusaste, jota jopa pohjoismaiset kollegat kunnioittavasti ihailevat, ei voi kuin sanoa, että meillä on syytä olla ylpeitä tästä maasta, sen ruoasta ja ruoantuottajista. Sovitaanko, että otetaan edes hitunen eteläeurooppalaista innokkuutta tai vaikka pohjalaista ylpeyttä ääneemme tästedes, kun puhumme maataloudesta ja ruokasektorista? Sen viljelijämme ansaitsevat. Suomalaisesta ruoasta ja sen erinomaisesta laadusta kannattaa huudella vieraisiinkin pöytiin.

Viikosta toiseen tyhjät jauhelihahyllyt ovat hätkähdyttäneet viime aikoina. Miten voi olla, ettei kaupasta saa yhtä tavallisen keittiön kulmakivituotteista? 

Reaktiona on peräänkuulutettu kriisikokouksia ja vaadittu valtiolta toimia hintojen nostamiseksi. No, markkinataloudessa ei valtio voi ryhtyä hintoja sanelemaan. Kriisikokouksissa taas piilee vaara, että käteen jää vain pöytäkirja, johon on jokaisen osapuolen kirjattu enemmän tai vähemmän hienovaraisesti todenneen, että vika on jossain muussa kuin itsessä. Sitten jatketaan elämää kuten ennenkin. Totuus on kuitenkin se, ettei mikään ketjun osa saa tässä pelissä puhtaita papereita. Kaikilla on korjattavaa. 

Katse kääntyy vahvasti teollisuuden ja kaupan suuntaan. Ostajien neuvotteluvoima on suhteessa toimijoiden lukumäärään erittäin vahva. Tuottajilla puolestaan on tuottajaorganisaatioiksi järjestäytymällä mahdollisuus vahvistaa asemaansa suhteessa kauppaan ja teollisuuteen ja rikkoa perinteistä asetelmaa. Toiminnan käynnistämistä tuetaan ja samalla teemme EU-vaikuttamista tuottajien aseman vahvistamiseksi sopimusneuvotteluissa.

Mitä me hallituksen ja hallinnon puolella teemme? Hallitus on elintarvikemarkkinalakia uudistamalla antanut lakia valvovalle elintarvikemarkkinavaltuutetulle lisää toimivaltaa. Parhaillaan valmistelemme uudistuksen seuraavaa vaihetta ja muutoksia, joilla kaupan ja teollisuuden varsin keskittyneen rakenteen haittavaikutuksia voidaan taklata. Tarkastelussa ovat mukana myös kauppojen omat merkit. 

EU-tasolla tavoittelemme muutoksia erityisesti epäterveitä kauppatapoja koskevan direktiivin tarkastelun myötä. Kehysriihilinjauksen mukaisesti hallitus hyödyntää omistajaohjauksen keinot varmistaakseen, että kotimaisen ruoan osuus kasvaa julkisen sektorin hankinnoissa. Hankintalakiuudistuksessa huomioidaan huoltovarmuus. Käytännössä kunnille ja julkisyhteisöille annetaan näin avaimet käteen aukaista ovet selkosen selälleen kotimaiselle ruoalle ja lähiruoalle. Kotimaisten tuotantonormien mukaisia elintarvikkeita on mahdollista hankkia käyttämällä vastuullisuutta kuvaavia laatukriteereitä.

Jauheliha muistuttaa meitä, että ruoantuotantojärjestelmän muutokset näkyvät kaupan hyllyllä viiveellä, ja niiden korjaaminen vie aikaa. Tuotantoa ei pidä päästää alas, ja sitten kuvitella, että sen voisi taas ajaa ylös. Olen kehottanut niin kauppaa, teollisuutta kuin pankkeja peilaamaan toimintansa arvoja. Suomalaisen viljelijän asiassa ei lopulta ole kyse vain lakimuutoksista, on kyse moraalista ja vastuusta. Kotimainen ruoantuotanto on huoltovarmuuden selkäranka.

Vuoteen 2040 ulottuvalla ruokastrategialla haetaan vahvaa, yli hallituskausien ulottuvaa yhteistä sitoutumista kotimaisen ruoantuotannon ylläpitämiseen ja sen kannattavuuden parantamiseen. 

Terveet markkinat ovat avainasemassa, mutta ruoantuotantoon keskittyvällä ja kotieläintuotantoa turvaavalla tukipolitiikallakin on tässä kokonaisuudessa paikkansa. On huomionarvioista, että huolimatta sopeutustoimien jättimäisestä mittaluokasta, viljelijätukiin ei ole koskettu. Viimeksi kevään kehysriihessä virkapohjassa niistä olisi leikattu 60 miljoonaa euroa, eikä ollut ensimmäinen kerta, kun hallitus poliittisella päätöksellä sen torjui. Päätökset kertovat hallituksen sitoutuneisuudesta ruoantuotannon ja maaseudun asiaan. 

Olemassa olevan rahoituksen turvin olemme pystyneet tekemään tukitasojen korotuksiakin. Myös lammassektorin vaikeaa tilannetta on kuunneltu, mikä näkyy korotetuissa tukitasoissa. 

Suomi tarvitsee ruokaa myös tulevaisuudessa. Se on muuten arvaamattomassa tulevaisuudessa täysin varma.  On kaksi asiaa, jotka pidemmällä aikavälillä turvaavat omaa ruoantuotantoamme: investoinnit ja uudet viljelijät. Molemmissa on ollut havaittavissa ilahduttavaa kasvua. 

Investointien turvaamiseksi Makeran valtiontakauksia on nostettu. Yksi syy investointien piristymisten taustalla on hallituksen päämäärätietoinen toiminta metsäkatoasetuksen suhteen. 

Yhä useammin saan viestiä viljelijöiltä, jotka kyllä kehittäisivät, mutta investointi tyssää lainansaantiin. Aloittaville tiloille vieraan pääoman saatavuus voi muodostua toiminnan esteeksi. Osin syynä on kiristynyt pankkisääntely. Samalla suomalainen pankkisektori, joka perinteisesti on tuntenut viljelijän työn ja arjen ja ollut luotettava elinikäinen kumppani, on hukannut huomattavasti maatalousosaamistaan. Sekin näkyy nyt tilojen pankkipalveluissa. On erittäin huolestuttava viesti, että rahoittajat eivät näytä uskovan maatalouden kannattavuuteen. Sen pitäisi soittaa kelloja myös markkinatoimijoissa. 

Sovimme puoliväliriihessä, että osana rahoitusmarkkinoiden sääntelyä koskevaa arviointia selvitetään maatilojen ja muiden maaseudulla toimivien yritysten rahoituksen haasteita ja rahoituksen pullonkauloihin kartoitetaan ratkaisuja. Sektorin asemaa parantaa Finnvera-lainsäädännön uudistus, jossa toimialarajoitus maataloudesta poistetaan.  

Mitä tulee sukupolven- ja omistajanvaihdoksiin, viime vuonna tavoite, 250 sukupolvenvaihdosta, ylittyi selkeästi, kun nuoren viljelijän ja nuoren elinkeinoharjoittajan aloitustukia sai reilu neljännes enemmän tiloja kuin vuonna 2023. Tämä on erittäin tervetullut suunnanmuutos. 
AgriHubin teettämän tutkimuksen mukaan nuoret ymmärtävät maatalouden ja maaseudun ratkaisevan roolin Suomen elintarvikeomavaraisuudelle, taloudelle ja hyvinvoinnille. Maataloustyötä ei nuorten mielestä arvosteta riittävästi eikä alan nähdä tarjoavan houkuttelevia uramahdollisuuksia. Meillä kaikilla on siis tehtävää ruokasektorin viestinviejinä.  

Hallitus pitää tärkeänä viljelijäuran alkuvaiheen tien tasoittamista. Nuoren viljelijän aloitustuen yrittäjätulovaatimusta on kevennetty ja yrittäjätulon saavuttamisen aikaa on pidennetty, EU:n kriisitukea on suunnattu nuorille viljelijöille ja uusimpana päätimme kehysriihessä myöntää vuosina -26 ja -27 nuorten viljelijöiden korvauskelvottomille pelloille korvauskelpoisuuden. 

Pyrimme vaikuttamaan myös EU-tasolla siihen, että tila olisi kannattavaa siirtää seuraavalle omistajalle oikea-aikaisesti. Tästä olemme keskustelleet komissaarin kanssa usein, ja toivon meidän löytävän siihen ratkaisuja tulevassa EU:n maatalouspolitiikan uudistuksessa. 

Elinvoimaisella maaseudulla on hyvä asua ja yrittää. Tarvitaan kouluja, palveluita, lapsia, nuoria ja tulevaisuuden uskoa. Parhaillaan lausunnolla olevalla maaseutupoliittisella selonteolla tähtäämme maaseutualueiden elinvoiman ja talouden uudistumiseen sekä tulevaisuudenuskon vahvistumiseen. Kansallinen maaseutuvisio vuoteen 2040 on: Elävät maaseutumme – turvallisen, toiveikkaan ja menestyksekkään tulevaisuuden ytimessä.

Hyvät kuulijat,

Hallitus hakee maatalouden kannattavuudelle piristystä myös ruokaviennin kasvusta. Suunta on oikea, sillä viime vuonna ruokavienti kasvoi kuusi prosenttia. Olemme uudistaneet rakenteita ja luoneet uuden yrityslähtöisen kasvualustan. Olen ilahtunut yritysten innokkuudesta ryhtyä työhön ottaa ja vastuuta. Team Finland -uudistuksessa ruokaviennistä tulee pilottitoimiala. 

Muutama sana ympäristöstä.

Maata pitää hoitaa ja viljellä kestävästi, jotta se tuottaa meille satoa, ja vain hyvinvoiva eläin on tuottava eläin. Kenelläkään tuskin on yhtä suurta intressiä pitää huolta maansa kasvukunnosta, pölyttäjistä ja vesien puhtaudesta kuin viljelijällä. Juuri siksi vastakkainasettelu ja yksisilmäisyys on harmillista. 

Kestävyydessä on pitkälti kyse asioista, jotka ovat viljelijöille ihan peruskauraa. Digitalisaatio, uudet viljelymenetelmät ja ilmastoviisaat ratkaisut eivät ole vain visioita – ne ovat jo täällä. Tänäkin vuonna Okrassa on nähtävillä paljon sellaista, mitä edellinen sukupolvi ei osannut kuvitellakaan, ja lisää pitää kehittää. Paremmin tekemisellä on kuitenkin hintansa, eikä se saa jäädä kokonaan tuottajan kuitattavaksi. 

Kun kuuntelen uutisia Etelä-Euroopan hurjista helteistä, en voi olla miettimättä, että yleinen eetos on askeleen jäljessä yrittäessään ratkaista ilmastonmuutosta lopettamalla ruoantuotannon täältä pohjoisesta. Jos yhtään katsomme pidemmälle, on johtopäätös nimenomaan se, että alueilla, joissa ruoantuotanto edelleen on mahdollista, kaikki mahdollinen kapasiteetti pitää säilyttää. Pahamaineiset turvepellot voivat vielä osoittautua tärkeiksi ruoantuotannon kannalta. Kunnianhimon pitäisi olla niin korkealla, ettei tuotantoa tarvitse lopettaa, vaan etsimme jatkuvasti tapoja tehdä asiat paremmin ja entistä kestävämmin. 

Mitä tulee eläinten hyvinvointiin, Suomi edistää parannuksia EU-tasolla samalla, kun huolehdimme omasta kilpailukyvystämme. Hallituksen esitys vuodelle 2035 säädetyn porsaiden kastraatiokiellon poistamiseksi lähtee pian lausunnolle. Suomessa toimiala itsekin ottaa askelia eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi edellyttämällä puudutusta kastraation yhteydessä ensi vuoden alusta alkaen. Tapasin viime viikolla Luxembourgissa eläinten hyvinvoinnista vastaavan komissaari Varhelyin, ja painotin hänelle sen tärkeyttä, että koko unionissa toimeenpannaan nykyinen eläinten hyvinvointilainsäädäntö ja possujen saparot heiluvat. Myös porsaiden kastraatioon on etsittävä ratkaisuja EU-tasolla. Yhdessä tekemisessä Suomi on mielellään aktiivinen ja etunenässä, ja olemme valmiita etenemään asiassa heti, kun EU-tason ratkaisuja löydetään.

Hyvät kuulijat,

Biotalous tarjoaa suuria mahdollisuuksia niin kilpailukyvyn parantamiseksi kuin puhtaan siirtymän edistämiseksi. Valtaosa biotalouden luonnonvaroista ja puhtaan energiantuotantoon käytettävästä maapinta-alasta sijaitsee maaseutumaisilla alueilla, ja on siten tärkeä tekijä alueiden työllisyydessä. Ilmastopolitiikan näkökulmasta merkittävää on hallituksen panostukset metsien kasvuun. 

Brysselissä oli kesä-toukokuun vaihteessa esillä Uusi Puu -näyttely, jolla esiteltiin Suomen vahvaan osaamiseen perustuvia puupohjaisia biotaloustuotteita. Kuten maatalouskomissaari Christophe Hansen totesi, viljelijämme ja metsänomistajamme tuottavat biomassan, joka muodostaa biotalouden arvoketjun perustan. On tärkeää, että näitä innovatiivisia biopohjaisia materiaaleja ja ratkaisuja voidaan laajentaa ja kehittää, jotta ne luovat arvoa kilpailukykyisessä eurooppalaisessa biotaloudessa.

Arvoisat maatalouden ammattilaiset,

Helmikuussa julkaistu komission visio maataloudesta linjaa vahvasti ruoantuotannon olevan osa EU:n kilpailukykyä. Visiossa tunnistettiin tuttuja ongelmia niin maatalouden kilpailukyvystä kuin sen houkuttelevuudestakin. 

Komission ehdotus EU:n tulevaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi julkistetaan parin viikon päästä. Aiempien tiedonantojen pohjalta on jo selvää, että budjetin rakenne tulee uudistumaan. Sillä tulee olemaan vaikutuksensa EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Suomelle tärkeää on ennakkovaikuttamisessa ollut suojata erityisesti viljelijän tuloihin vaikuttavat elementit yhtenäisenä, ja toisaalta muistuttaa, että elinvoimainen maaseutu ja maatalous kulkevat käsi kädessä. Tämä on huomioitava EU-politiikassa, erityisesti, kun itäiset raja-alueemme kärsivät välillisesti mutta merkittävästi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. 

Eurooppa on herännyt turvallisuuspolitiikkaan. Samalla on äärimmäisen tärkeää, ettemme unohda, että armeijakin marssii vatsallaan, eikä mikään ole niin vietävissä kuin nälkäinen kansa. Ruokaturva on keskeinen osa kokonaisturvallisuutta ja huoltovarmuutta, ja tätä olen EU:n pöydissä uudestaan ja uudestaan muistuttanut. 

Maalaisjärki on jo kauan kertonut, että EU-byrokratia pelaa sellaista Fortuna-peliä, jossa onnistumisen esteeksi on naputeltu nauloja reitille oikein urakalla. Tänä vuonna komissio vihdoinkin julkaisee joukon yksinkertaistamisehdotuksia. Ehdotukset ovat erittäin tervetulleita ja niihin teemme jatkuvaa taustavaikuttamista. Esimerkiksi ehdotus pidentää pysyväksi nurmeksi muodostumisen viiden vuoden määräaika seitsemäksi vuodeksi helpottaisi monen viljelijän arkea.

Hyvät kuulijat,

Toimiva rinnakkain elo ihmisen ja luonnon muiden asujien välillä on tärkeää. Metsästyslain muutoksilla vahvistetaan riistahallinnon keinoja perustella suurpetojen kannanhoidollisia lupapäätöksiä ottaen huomioon sekä EU:n tuomioistuimen että Suomen korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö. Ihmisarkuuden säilyttäminen oikein toteutetulla metsästyksellä on osa suurpetojemme suojelua. 

Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö etsivät yhdessä keinoja mahdollistaa valkoposkihanhen ja merimetson metsästys. Pysyvä EU-tason ratkaisu olisi kaikkein varmin tapa ratkaista maanviljelijöiden kannalta kohtuuttomaksi muodostunut ongelma, koska lintudirektiivin tulkintaa ohjaa sitova EU-oikeuskäytäntö. 

Vaikka ratkaisujen saaminen EU-tasolla vaatii paljon työtä ja pitkiä hermoja, osoittaa päätös suden suojeluasetuksen alentamisesta, että muutokset ovat mahdollisia. Hallituskauden alkaessa meille sanottiin, että muutos on mahdoton. Ensi viikolla se kuitenkin astuu voimaan koko unionissa. Tämä osoittaa EU-vaikuttamisen tärkeyden. Kun jollekin asialle on momentum, on myös Suomen taottava rautaa kaikin voimin eikä jäätävä katsomaan, mitä muut tekevät. 

Hyvät kuulijat,

Maatalous on elämäntapa, perintö, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Se on yhteisö, jossa tuetaan toisiaan vaikeina aikoina ja iloitaan yhdessä onnistumisista. 

Eräältä nuorelta viljelijältä kysyttiin, miksi hän ryhtyy alalle, kun riskit ovat isoja, työtä paljon ja kannattavuudessa toivomisen varaa. Hän vastasi: ”Ei tätä tee, ellei rakasta tätä maata”. Haluan kiittää teitä kaikkia työstä, jota teette –siitä, että työllänne ja sydämellänne rakastatte tätä maata ja pidätte siitä huolta, ja opetatte sen seuraavallekin sukupolvelle. Rakastatte silloin, kun pellot ovat märkänä ja koneet jäävät jumiin, silloin kun kuivuus vaivaa kasvustoa, kun lehmä tarvitsee apua poikimisessa keskellä yötä ja silloin, kun toiset lähtevät lomille ja te rehuntekoon. Se työ ja rakkaus ansaitsee tulla näkyväksi, myös oikeudenmukaisena korvauksena pankkitileillänne. Sen eteen me hallituksessa parhaamme mukaan teemme töitä. Säitä ja ilmoja emme voi säätää, mutta lainsäädännön ja politiikan avulla teemme kaiken voitavamme, ja haastan jälleen kerran mukaan työhön kaikki ruokaketjun toimijat. Uskon lujasti, että suomalainen maatalous pystyy vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. 

Toivotan teille antoisia näyttelypäiviä, uusia oivalluksia ja ennen kaikkea iloa siitä, että saamme olla osa ainutlaatuista tarinaa, jota suomalainen maatalous kirjoittaa joka päivä.