Ruokakasvatus tekee ruokajärjestelmän näkyväksi ja avaa oven ymmärrykseen

Ruokakasvatuksen merkitys ruokajärjestelmän kokonaiskuvassa jää helposti yksittäisten tekojen tasolle. Todellisuudessa ruokakasvatus on väline, joka auttaa hahmottamaan, mistä ruoka tulee, miten se tuotetaan ja mitä vaikutuksia valinnoillamme on. Kun nämä yhteydet tulevat näkyviksi, kuluttajasta kasvaa aktiivinen toimija. Ilman tätä ymmärrystä ruokajärjestelmä pysyy monelle näkymättömänä ja vaikeasti hahmotettavana.

Tiedosta tekoihin – valintojen perusteleminen vahvistuu

Ruokakasvatus ei ole pelkkää uusiin makuihin totuttelemista, ravitsemusohjaamista, kokkaamista tai lautasmallin muistamista, vaan se on ennen kaikkea taitoa tehdä perusteltuja valintoja. Se antaa valmiuksia arvioida esimerkiksi ruoan alkuperää, tuotantotapoja ja ravitsemuksellista laatua. Se tukee myös kykyä ymmärtää ympäristöön liittyvää tietoa, kuten hiilijalanjälkiä tai sesonkien merkitystä. Kun tiedon taso kasvaa, kasvaa myös kuluttajan kyky toimia arjessa vastuullisesti. Tämä vahvistaa koko ruokajärjestelmän kestävyyttä.

Tuotannon konkretisoiminen kasvattaa arvostusta

Yksi osa ruokakasvatusta on ruoan tuotannon konkretisoiminen varsinkin lapsille ja nuorille. Yhteiset sadonkorjuut, koulupuutarhat, vierailut maatiloille tai tuotantolaitoksiin tekevät tuotannosta läpinäkyvää ja ymmärrettävää. Tässä me neuvontajärjestöt olemme tärkeässä asemassa. 
Kun näkee, millaista työtä ruoan eteen tehdään, suhtautuminen ruokaan muuttuu arvostavammaksi. Samalla syntyy käsitys siitä, miten sää, maaperä ja eläinten hyvinvointi vaikuttavat ruoan laatuun ja saatavuuteen. Tämä tieto syventää ymmärrystä ruokajärjestelmän erilaisista riippuvuuksista. Ruoan arvostus vähentää myös ruokahävikkiä. 

Ruoan hinta avautuu taustatekijöiden kautta

Myös keskustelu ruoan hinnasta ja sen taustalla olevista rakenteista on osa ruokakasvatusta. Hintaa ei määritä vain kaupan kilpailu, vaan tuotantokustannukset, logistiikka, työvoima ja ympäristövaikutukset. Kun nämä tekijät tunnetaan, kuluttaja ymmärtää paremmin, miksi ruoka maksaa sen mitä maksaa. Samalla voidaan pohtia, millaisia valintoja yksilö tai julkinen ruokapalvelu voisi tehdä kestävyyden edistämiseksi ja avata keskustelua siitä, miten ruokajärjestelmämuutos olisi kaikille reilu. 

Arjen taidot rakentavat kestävää syömistä

Ruokakasvatus on lisäksi kaiken ikäisten ruoanvalmistustaitojen lisäämistä. Pienetkin lapset voi ottaa mukaan ruoanlaittoon ja antaa tehtäviä iän ja taitotason mukaan. Ruokakasvatuksella vahvistetaan taitoja hyödyntää tähteitä, pienentää ruokahävikkiä ja säästää rahaa. On myös tärkeä oppia, miten koota täysipainoisia aterioita erilaisissa olosuhteissa ja erilaisin budjetein. Taidot ovat yhtä tärkeitä niin lapsille, nuorille, aikuisille kuin ikääntyville, sillä ne tukevat sekä terveyttä että taloudellista hyvinvointia.

Suhde ruokaan ohjaa kohti kestävyyttä

Ruokakasvatuksen ehkä tärkein vaikutus on kuitenkin sen kyvyssä rakentaa suhdetta ruokaan. Miten puhumme siitä esimerkiksi ruokapöydässä? Arvotammeko ruokia eri tavalla? 
Kun ruokaa tarkastellaan kokemuksellisena, yhteisöllisenä ja kulttuurisena ilmiönä, se ei ole enää pelkkä välttämättömyys. Ruoka liittää meidät paikkoihin, ihmisiin ja historiaan ja siten vahvistaa ymmärrystä siitä, että ruokajärjestelmä on yhteinen. Kun suhde ruokaan on vahva ja ruokaa arvostaa, halu toimia sen kestävyyden eteen kasvaa luonnostaan. 

Marita af Klercker toimii Maa- ja kotitalousnaisten keskuksessa ruoka-, ravitsemus- ja kotitalousneuvonnan kehityspäällikkönä. Ruokakasvatus on iso osa MKN:n ruoka-asiantuntijoiden neuvontatyötä.