Porovahinkojen arvioimislautakunnan uudistaminen

Tavoitteet ja tuotokset

Hankkeen tavoitteena on uudistaa porojen aiheuttamien vahinkojen arviointia sekä korvaus- ja aitaamisriitojen ratkaisua tavalla, joka parantaa oikeuden saatavuutta sekä turvaa vahinkojen arviointiin vaadittavan asiantuntemuksen ja riitojenratkaisutoiminnan riippumattomuuden. Tavoitteena on vähentää poronomistajien sekä maan omistajien ja haltijoiden kuten viljelijöiden välistä vastakkainasettelua ja lisätä keskinäistä luottamusta osapuolten välillä.

Tavoitteena on, että vahingonkorvausriitojen käsittelyä varten on jatkossakin erikoistunut toimielin ja että järjestelmästä tulee riittävän selkeä, tehokas ja yksinkertainen ja että toiminnasta asian osapuolille ja valtiolle aiheutuvat kustannukset pysyvät kohtuullisina.

Hankkeessa valmistellaan hallituksen esityksen muodossa ehdotus poronhoitolaissa säädettyjen vahingonkorvausasioiden käsittelyelintä ja -prosessia koskevien säännösten uudistamiseksi sekä tarvittavat asetustasoiset säännökset.

Lähtökohdat

Poronhoitolain 6 luvussa säädetään paliskunnan velvollisuudesta hoitaa poroja siten, että ne eivät pääse viljelyksille, aiheuta vahinkoja metsänuudistusaloilla oleville taimikoille taikka muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella pääse puutarhoihin, vakituisten asuntojen pihoihin tai muille erityiseen käyttöön otetuille alueille. Paliskunnan on tietyin edellytyksin aidattava mainitut alueet sekä eräin rajoituksin korvattava mainituilla alueilla aiheutetut vahingot vahinkoa kärsineelle. Vahingonkorvausta ja aitaamisvelvollisuutta koskevat riidat ratkaisee laissa säädetty arvioimislautakunta. Lautakunnan päätös on riita-asiassa annetun tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoinen. Päätökseen haetaan muutosta nostamalla sitä koskeva kanne käräjäoikeudessa.

Viranomaisten tekemien selvitysten perusteella nykyiseen järjestelmään katsotaan liittyvän ongelmia, joista johtuen vahingon kärsijä ei monessa tapauksessa koe käsittelyä ja määrättyjä korvauksia oikeudenmukaisiksi. Lautakunnan riippumattomuuden ja luotettavuuden kannalta ongelmana on pidetty muun muassa sitä, että intressitahot nimeävät kaksi lautakunnan kolmesta jäsenestä ja ettei lautakunnan puheenjohtajan esteettömyydestä ole lainsäädäntöä. Osassa kuntia lautakuntiin ei ole saatu nimettyä puheenjohtajia, mikä on aiheuttanut toimintakatkoksia. Lautakuntien jäsenten osaamista ei kaikissa tapauksissa koeta riittäväksi, ja lautakuntien ratkaisukäytännöissä nähdään epäyhtenäisyyttä. Myös toimintatapoihin liittyy eroja, minkä arvioidaan osin johtuvan poronhoitolain ja poronhoitoasetuksen prosessisäännösten niukkuudesta. Olennaiseksi ongelmaksi koetaan myös lautakunnan jäsenille maksettavien palkkioiden pienuus suhteessa työn määrään.