Julkiset ruokahankinnat – ohjaavatko strategiat ja onko seuranta kunnossa?
Julkisiin elintarvikehankintoihin käytetään Suomessa vuosittain satoja miljoonia euroja. Kyse ei ole vain rahasta, vaan myös esimerkiksi arvoista, ravitsemuksesta, aluekehityksestä ja huoltovarmuudesta. Julkisille ruokahankinnoille on asetettu monenlaisia tavoitteita: ravitsemuksellisen laadun varmistaminen, kotimaisuuden edistäminen, lähi- ja luomuruoan käytön lisääminen sekä toimitusvarmuudesta huolehtiminen.
Keskeinen kysymys kuuluu: ohjaavatko nämä strategiset tavoitteet aidosti hankintoja – ja onko niiden toteutumisen seuranta riittävällä tasolla?
Kyselyt valottavat nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä
Toteutimme Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa vuoden 2025 aikana kaksi valtakunnallista kyselyä: toisen kuntapäättäjille ja toisen elintarvikehankinnoista vastaaville. Tavoitteena oli selvittää näkemyksiä ja tietämystä julkisten elintarvikehankintojen nykytilasta ja tulevaisuudesta erityisesti lähi- ja luomuruoan osalta.
Kyselyihin saatiin kattavasti vastauksia eri puolilta Suomea. Kuntapäättäjäkyselyyn vastasi lähes 200 päättäjää ja hankintakyselyyn yli 110 hankinnoista vastaavaa. Tulokset tarjoavat ajantasaisen tilannekuvan ajassa, jossa kuntien ja muiden julkisten organisaatioiden talous on kiristynyt ja huoltovarmuuskysymykset nousseet entistä keskeisemmiksi.
Lähiruokaa halutaan – mutta tietopohja on puutteellinen
Kuntapäättäjäkyselyn perusteella kotimaisuus on julkisissa ruokahankinnoissa selvästi tärkeä arvo. Myös lähiruokaan suhtaudutaan laajasti myönteisesti, ja monet vastaajat toivovat sen käytön kasvavan tulevaisuudessa. Luomuruokaan liitetään niin ikään myönteisiä mielikuvia, mutta sen korkeaksi koettu hinta nähdään usein käytännön esteenä.
Samaan aikaan kysely paljasti merkittävän tiedollisen aukon. Noin puolella vastaajista ei ollut käsitystä oman kuntansa lähiruoan käyttöasteesta, ja luomun osalta epätietoisuus oli vielä yleisempää. Jopa 43 prosenttia vastaajista ilmoitti haluavansa tuntea paremmin kuntansa elintarvikehankinnat ja tarvitsevansa niistä lisää tietoa.
Ilman ajantasaista tietoa on vaikea asettaa realistisia tavoitteita – saati arvioida, onko niissä onnistuttu. Tiedon puute voi myös heikentää päättäjien mahdollisuuksia käydä perusteltua keskustelua hankintojen linjauksista.
Strategiat löytyvät – mutta seuranta ontuu
Hankintakysely tuo uutta tietoa myös kehityksestä pidemmällä aikavälillä. Vertasimme tuloksia vuosina 2013 ja 2019 toteuttamiimme vastaaviin kyselyihin. Koko maan tasolla lähiruoan osuus elintarvikehankinnoista (15 %) ei vaikuta merkittävästi muuttuneen tarkasteluvuosien välillä, vaikka maakunnittain ja hankintayksiköittäin vaihtelua esiintyy.
Tulevaisuuden näkymät ovat aiempaa varovaisemmat. Lähiruoan osuuden ei enää yleisesti uskota kasvavan, vaan pikemminkin pysyvän nykytasolla tai jopa laskevan hieman. Yhtenä haastavana tekijänä nähdään paikallisen tarjonnan heikkeneminen. Näissäkin arvioissa on kuitenkin yksikkö- ja aluekohtaisia eroja.
Strategisia tavoitteita on hankintayksiköissä asetettu vaihtelevasti. Noin joka neljännessä vastaajien edustamassa organisaatiossa oli asetettu lähiruokaa koskevia tavoitteita, mutta luomutavoitteita vain noin joka kymmenennessä. Tavoitteiden olemassaolo ei kuitenkaan vielä takaa niiden toteutumista. Useimmissa organisaatioissa ei ole selkeää ohjeistusta tai vakiintunutta toimintatapaa esimerkiksi lähiruoan käytön systemaattiselle seurannalle.
Kotimaisuusaste tiedetään hankintavastaavien keskuudessa melko hyvin, mutta lähi- ja luomuruoan osalta seuranta on hajanaisempaa. Ilman selkeitä mittareita ja käytäntöjä tavoitteet jäävät helposti tyhjiksi kirjauksiksi strategia-asiakirjoihin.
Kohti tietoon perustuvia ruokahankintoja
Viime vuosien kriisit ja kiristynyt taloudellinen tilanne ovat tehneet erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisesta entistä haastavampaa. Ravitsemus, kustannustehokkuus, huoltovarmuus, ilmastovaikutukset ja alueelliset talousvaikutukset kietoutuvat yhteen hankintapäätöksissä.
Kyselyiden perusteella sekä kuntapäättäjillä että hankintavastaavilla on kuitenkin aito halu edistää erityisesti lähiruoan käyttöä julkisissa keittiöissä. Moni tunnistaa myös paikallisten hankintojen välilliset taloudelliset hyödyt, kun raha jää kiertämään alueelle.
Strategiset tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Ne edellyttävät ajantasaista tietoa, mitattavia tavoitteita ja systemaattista seurantaa. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä päättäjien, hankintayksiköiden ja elintarviketoimittajien välillä, jotta tavoitteet voidaan sovittaa yhteen käytännön markkinatilanteen kanssa. Vasta kun tavoitteet, tieto ja seuranta kulkevat käsi kädessä, julkiset ruokahankinnat voivat aidosti toimia välineenä sekä ravitsemuksellisten, taloudellisten että aluekehityksellisten päämäärien saavuttamisessa.
Blogi on kirjoitettu osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Lähiruoan käytön kehittyminen julkisissa ammattikeittiöissä ja sen aluetaloudelliset vaikutukset -hanketta.
Aiheesta julkaistut raportit:
Julkisilla elintarvikehankinnoilla työtä ja hyvinvointia - Osa A: Kuntapäättäjien näkemykset ja tietoisuus oman kuntansa lähi- ja luomuruokahankinnoista
Julkisilla elintarvikehankinnoilla työtä ja hyvinvointia - Osa B: Lähi- ja luomuruoan käyttö julkiskeittiöissä
Leena Viitaharju toimii Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa projektipäällikkönä ja hänellä on yli 20 vuoden kokemus ruokajärjestelmän kehittämisestä sekä alan yritysten ja organisaatioiden parissa työskentelystä. Ruralia-instituutti toteuttaa monitieteistä tutkimusta ja opetusta sekä kehittää ratkaisuja yrittäjyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti.
