Kohtuudella kohti kestävämpää ruokajärjestelmää?
EAT-Lancet-komissio julkaisi lokakuussa 2025 päivitetyn analyysin planetaarisesta ruokavaliosta ja globaalin ruokajärjestelmän kestävyydestä – tai pikemminkin sen kestämättömyydestä. Komission esittämä ruokavalio on tieteellisesti koottu viitekehys, jonka tarkoitus on turvata sekä ihmisten että luonnon terveys: se painottaa mm. kasviperäisiä ruoka-aineita ja täysjyvää sekä sallii vain maltillisesti esim. eläinperäisiä tuotteita ja lisättyä sokeria. Raportti muistuttaa, että ruoka on yhä suurin yksittäinen syy planetaaristen rajojen ylittymiseen, eikä tilanne ole parantunut komission ensimmäisen, vuoden 2019 analyysin jälkeen. Väitän, että yksi keskeinen syy tähän on se, että ruokajärjestelmää ohjaa edelleen runsauden ja kulutuksen maksimointi, ei kohtuuden periaate.
Kestävyys, kohtuus ja ruoka
Kestävyyskontekstissa kohtuudella tarkoitetaan toimia, joiden avulla pyritään rajoittamaan tai säätelemään resurssien käyttöä ympäristön kantokyvyn mukaisesti. Se tarkoittaa tasapainoa niin ekologisessa kuin sosiaalisessa mielessä: tuotetaan ja kulutetaan ruokaa ottaen huomioon sekä ekosysteemien että ihmisten hyvinvointi. Kohtuuden periaate ohjaa meitä pohtimaan, mitä todella tarvitsemme voidaksemme elää hyvin? Mikä on riittävää? Se ohjaa tarkastelemaan perustarpeitamme jatkuvien uusien halujen sijaan.
Arkinen asiointi ruokakaupassa kuitenkin paljastaa, että olemme melko kaukana tällaisesta pohdinnasta. Ihmettelen usein, miten pienessäkin ruokakaupassa voi olla hyllymetreittäin makeisia, sipsejä ja ultraprosessoituja tuotteita, mutta vain vaatimaton osasto vihanneksille ja hedelmille. Hypermarketeissa hämmästelen, kuinka monta suklaaproteiinivanukkaan versiota voi olla yhtä aikaa tarjolla ja miksi epäterveelliset tuotteet tyrkytetään asiakkaille vielä kassan loppumetreilläkin. Ruokakauppojen tarjonta ei vastaa planetaarista ruokavaliota eikä perustu ihmisten perustarpeisiin. Sen sijaan kauppojen ja monien elintarviketuottajien valikoima rakentuu yhä uusien halujen herättämiselle ja kulutuksen loputtomalle kasvattamiselle.
Vallitseva arvomaailma ei tue kohtuullisuutta
Tilanne selittyy osittain taloudellisten arvojen vahvalla jalansijalla yhteiskunnassamme. Pitkälle prosessoiduilla tuotteilla voidaan yritysten näkökulmasta luoda “enemmän arvoa” ja näin ollen nostaa marginaaleja. Sokeri, suola ja rasva vetoavat ihmisten mielihyväkeskuksiin, joten niitä on helppo markkinoida ja myydä. Eläinperäiset ruuat puolestaan koetaan usein tutuiksi ja helpoiksi, mikä tekee niiden myynnistä houkuttelevaa liiketoimintaa ilman suuria markkinointikustannuksia. Kuten Kaisa Karttunen blogitekstissään huomauttaa, vallitsevat arvomaailmat voivat merkittävästi ohjata ruokajärjestelmän kehitystä. Karttusen mainitsemat arvot “ruoka yhteisenä hyvänä” ja “ruoka linkkinä luontoon” olisivat tärkeitä nostaa taloudellisten arvojen rinnalle mikäli haluamme ruokajärjestelmän olevan sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestävä.
Kohtuullisuus ei ole luopumista, vaan keskittymistä hyvään elämään
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kaikki vähemmän kestävä ruoka, kuten liha tai makeiset, pitäisi poistaa kokonaan. Kyse on siitä, että niiden liiallinen kulutus uhkaa sekä luonnon että ihmisten hyvinvointia. Kohtuuus lähtee kysymyksestä: mitä on hyvä elämä planeetan rajoissa? Hyvään elämään kuuluu ravinteikas ja riittävä ruoka, mutta myös mahdollisuus nauttia ja juhlia silloin tällöin – esimerkiksi syömällä sokerisia herkkuja tai eläinperäisiä juhlaruokia – kuitenkin kohtuudella.
Tärkeintä ei ole kieltää kokonaan tiettyjä asioita, vaan rohkeasti kyseenalaistaa minkälaista ruokaa tällä hetkellä tuotetaan ja kulutetaan ja kuinka paljon sitä oikeasti tarvitsemme? Kuten EAT Lancetin analyysi osoittaa, terveellisen ja ekologisen ruokajärjestelmän saavuttaminen on mahdollista jo sillä, että vähennämme tiettyjen ruokien tuotantoa ja kulutusta ja lisäämme toisten.
Kohtuus kaikessa. Se on kestävä alku.
Jessica Jungell-Michelsson (KTM, FT kestävyystieteet) toimii Gro Sustainability Advisors Oy:ssä kestävyysneuvonantajana ja on yrityksen toinen perustaja. Hän on myös Paulig Oy:n ja Nokian Panimo Oyj:n hallitusten jäsen. Jessica väitteli Helsingin yliopistosta vuonna 2024 aiheesta “Sufficiency in Food Business: A Strong Sustainability Perspective”. Hän on useiden vuosien ajan toiminut aktiivisesti kestävyystutkimuksen ja yritystoiminnan rajapinnassa.
