Kilinliha – unohdettu aarre kestävän lihantuotannon kartalla

Kestävästä ruuantuotannosta puhuttaessa harvoin keskusteluun nousee eläin, joka on kulkenut ihmisen rinnalla tuhansia vuosia – vuohi. Sitäkin harvemmin puhutaan kilinlihasta, joka Suomessa on jäänyt lähes täysin varjoon, vaikka se voisi olla vastaus moneen kestävyyshaasteeseen.

Unohdettu resurssi

Opinnäytetyössäni (2023) paljastuu mielenkiintoinen paradoksi: kilinliha on maailmanlaajuisesti arvostettu, ravinteikas raaka-aine, mutta Suomessa sitä käytetään häviävän vähän. Vuonna 2022 teurastettiin vain 891 vuohta, kun Ruotsissa pelkästään lopetetaan vuosittain yli 6 000 vastasyntynyttä pukkikiliä. Keväällä 2024 Suomessa oli noin 5 000 vuohta. Teurastamoissa teurastettujen vuohien määrä on varovaisessa nousussa. Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2024 Suomessa teurastettiin 1 049 vuohta. Syyt vuohen- ja kilinlihan vähäiseen käyttöön ovat moninaiset: puuttuva kulutusperinne, korkeat teurastuskustannukset ja olemattomat markkinat. Kilinlihan löytyminen ravintolan listalta antaisi kuluttajille rohkaisevan viestin kokeilla valmistaa siitä itsekin ruokaa.

Eettinen valinta

Vuohenmaidontuotanto on Suomessa kasvussa, erityisesti Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Mutta maidontuotannon sivutuotteena syntyy eettinen kysymys: mitä tehdä pukkikileille, jotka eivät tuota maitoa? Juuri tämä tilanne tekee kilinlihasta erityisen mielenkiintoisen kestävän ruoantuotannon näkökulmasta. Jessica Jungell-Michelsson nostaa blogissaan esiin kohtuuden, joka näyttäytyy tasapainona niin ekologisesti kuin sosiaalisesti, luonnon ja ihmisten hyvinvointi huomioiden. Kilinlihantuotanto hyödyntää vuohenmaidontuotannon sivuvirtoja: resurssien maksimaalista käyttöä minimaalisella ympäristökuormituksella.

Kestävän ja eettisen ruuantuotannon näkökulmasta vastaus on selvä: jokaisen eläimen, joka syntyy ihmisen tarpeiden täyttämiseksi, tulisi saada elää arvokas, lajityypillinen elämä ja päätyä lopulta ravinnoksi. Kilinlihan hyödyntäminen kunnioittaa eläimen elämää ja välttää hukkaa.

Vuohi on myös ekologisesti merkittävä. Pienmärehtijänä se kuluttaa nautaa vähemmän rehua, laiduntaa alueilla jotka eivät sovellu muuhun viljelykäyttöön ja ylläpitää paikallisen luonnon monimuotoisuutta.

Ravintolat ovat valmiita

Minulla on varovaisen rohkaisevia uutisia: haastatellut kymmenen ravintolaa olivat erittäin kiinnostuneita kilinlihasta, ainakin kokeilemaan sitä. Hankintapäätöksissä painottuvat laatu, paikallisuus, uutuusarvo, läpinäkyvyys ja eettisyys – arvot, jotka kilinliha voi täyttää erinomaisesti.

Haastattelujen tekemisen aikaan ennen koronapandemiaa ravintolat olivat valmiita maksamaan kilinlihasta hieman enemmän kuin kotimaisesta karitsanlihasta, mikä tekee tuotannosta potentiaalisesti kannattavaa. Erityisen kiinnostavaa oli ravintoloiden halu kertoa tarinoita ruuastaan. Suomenvuohi oli Vuoden 2023 maatiaiseläin ja alkuperäisrotu, joka tarjoaa aidon yhteyden suomalaiseen ruokakulttuuriin. Tämä merkityksellisyys houkuttaa myös ruokamatkailijoita.

Tie eteenpäin

Kilinlihan käyttöönottoa voivat rajoittaa pienet toimitusmäärät, kullekin ravintolalle sopivien ruhonosien saatavuus, epätasainen laatu, toimituksen ja jakelun haasteet sekä korkea hinta. Mielikuvissa kilinliha rinnastuu karitsanlihaan. Tarvitsemme lisää tietoisuutta kilinlihasta osana kestävää ruuantuotantoa ja tuotantoketjun kehittämistä pienten tuottajien tueksi sekä lihakoulutuksia keittiömestareille ja tiedon jakamista kuluttajille.

Elämää kunnioittava ruokajärjestelmä

Professori Karttusen blogissa esitetty kysymys "Millaista ruokajärjestelmää haluamme?" saa konkreettisen vastauksen kilinlihan tapauksessa:

Haluamme ruokajärjestelmän, jossa eläinten elämää kunnioitetaan käyttämällä kaikki hyödyksi. Jossa eläimen kasvattaminen palvelee myös jotain muuta tarkoitusta kuin maidon-ja lihantuotantoa. Jossa paikallisuus luo identiteettiä, yhteisöllisyyttä sekä arvostusta ruuan tuottajia kohtaan. Kilinliha ei ole vain unohdettu raaka-aine – se voisi olla vastaus siihen, millaisia arvoja ruokajärjestelmään pohjimmiltaan haluamme rakentaa. Se on linkki menneeseen (suomenvuohi alkuperäisrotuna), nykyhetkeen (paikallinen ruoantuotanto) ja tulevaisuuteen: kestävä, eettinen valinta, jos lihaa halutaan syödä.

Lautasellamme teemme päivittäin valintoja, jotka vaikuttavat ympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja paikallisten tuottajien toimeentuloon. Kilinliha voi edustaa valintaa, joka on samanaikaisesti eettinen, ekologinen ja taloudellinen.

Ehkäpä tulevaisuudessa kilinlihasta tulee se, mitä se ansaitsee olla: arvostettu osa suomalaista ruokakulttuuria ja esimerkki kestävästä, kohtuullisesta ruuantuotannosta.

Agrologi (AMK) Tarleena Saarela työskentelee Ruokaviraston valtuuttamana luonnonmukaisen kasvintuotannon tarkastajana ja kansalaisopiston tuntiopettajana Etelä-Pohjanmaalla. Hän on kiinnostunut eettisestä ja ekologisesta ruoantuotannosta.