Kasviproteiinit kasvun tiellä

Kasviproteiinituotteiden ennakoidaan olevan elintarvikesektorin yksi merkittävimmin kasvava tuoteryhmä tulevina vuosina. Tärkeimpiin valkuaiskasveihin luetaan palkoviljat (erityisesti herne ja härkäpapu) sekä öljykasvit. Myös viljojen osuus proteiinituotannossa tulee huomioida, koska niillä on tärkeä rooli kuluttajien ruokavaliossa ja ne ovat toistaiseksi tärkein kasviproteiinilähde.

ACE-Life hankkeessa vahvistetaan Suomen kasviproteiinien arvoketjuja yhdessä toimijoiden kanssa: alkutuotanto, elintarviketeollisuus, vähittäiskauppa, ruokapalvelut, ravintolat sekä kansalaisjärjestöt. Hankkeen tavoitteena on parantaa kotimaista huoltovarmuutta, tuotannon ilmastoystävällisyyttä sekä tukea terveellistä ruokavaliota.

 

Kasvua viljelyssä

Arviomme mukaan kannattava kasviproteiinien arvoketju vaatisi nykyiseen verrattuna kaksinkertaisen tuotanto pinta-alan. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan toimijoiden yhteistyötä ja viljelijältä monipuolista tuotantokokonaisuutta, joka tukee sopeutumista vaihteleviin ilmasto-oloihin ja kysyntätilanteisiin. Samalla se tarjoaa kuluttajille monipuolisia vaihtoehtoja.

Viljelykierron monipuolistaminen – erityisesti palkokasvien viljely – tuo merkittäviä ympäristöhyötyjä.  Palkokasvit hyödyntävät biologista typensidontaa, vähentävät ruuantuotannon ympäristöpäästöjä ja pienentävät riippuvuutta fossiilienergialla tuotetuista typpilannoitteista.

ACE-Life-hankkeessa olemme tuottaneet tietoa härkäpavun sekä rypsin ja rapsin lajikkeiden koostumuksesta, erityisesti niiden sisältämistä haitta-aineista. Tämä tieto tukee toimijoita lajikevalinnoissa sekä viljelyyn että jatkokäsittelyyn, edistäen kasviproteiinien laadukasta ja turvallista tuotantoa.

 

Yhteistyö avaa mahdollisuuksia

Kasviproteiinien kulutuksen lisääminen edellyttää ennen kaikkea kannustavaa ruokaympäristöä, joka vaatii toimia niin julkisilta ruokapalveluilta kuin kaupalta ja teollisuudelta. Kasviproteiinien arvoketjujen kehittämiseksi on tärkeää asettaa pitkän aikavälin tavoitteet ja sisällyttää ne osaksi kansallista ruokastrategiaa. Tavoitteiden toteutumiseksi tulisi kehittää kasviproteiinien tilastointia ja seurantaa.

ACE-Life hankkeessa pyritään vastaamaan näihin haasteisiin mahdollistamalla yhteistyö eri toimijoiden välillä. Valtiokonttorin järjestämässä ekosysteemikoulutuksessa muodostimme ekosysteemin teemalla ”kasviproteiinien tuotannon ja kulutuksen lisääminen”. Kohderyhmäksi määriteltiin ruokapalvelut, joiden haasteita tarkasteltiin teemahaastatteluiden ja hankkeen työpajojen avulla. Yhteistyön tarve korostui erityisesti ruokapalveluiden ja kasviproteiinituotteita tarjoavien yritysten välillä.

Suomen valttikortit

Suomen tuotantoympäristön puhtaus, vesivarat, kesäajan pitkät päivät ja viljelykasvierikoisuudet sekä luontoperäiset raaka-aineemme ovat merkittäviä vahvuuksia. Vuodenaikavaihtelut vaikuttavat positiivisesti raaka-aineen laatuun- esimerkiksi kasvien ja marjojen aromikkuuteen ja proteiinien ominaisuuksiin.

Kysymys kuuluu: osaammeko hyödyntää näitä valtteja täysimääräisesti ja markkinoida tuotteitamme kansainvälisesti? Tässä meillä on vielä parannettavaa – ja jälleen kerran, laajempi yhteistyö voisi olla avain menestykseen.

Anne Pihlanto, Johtava tutkija, Luonnonvarakeskus

Tutkimus keskittyy erilaisten proteiinilähteiden prosessointiin ja kemiaan. Hän on koordinoinut useita kansallisia ja kansainvälisiä hankkeita, joiden tavoitteena on monipuolistaa proteiininlähteitä erityisesti Pohjoismaissa ja Baltiassa. Lisäksi hänen työnsä on edistänyt mikrobiomisovellusten hyödyntämistä ruokajärjestelmässä. Tällä hetkellä Pihlannon pääpaino on kasviperäisen proteiinin tuotannon ja kulutuksen lisäämisessä Suomessa, tavoitteena vähentää ruuantuotannon ilmastovaikutuksia ja vahvistaa kotimaista valkuaisomavaraisuutta

Titta Tapiola, Tutkija, Luonnonvarakeskus

Titta Tapiola toimii ennakoinnin ja tulevaisuuden tutkimuksen hankkeissa, jotka käsittelevät ruokajärjestelmän ja biokiertotalouden systeemistä muutosta. Hänen työnsä keskittyy tulevaisuusskenaarioiden, innovaatioiden ja resilienssin tarkasteluun. Tapiola on ollut mukana kehittämässä visioita ja toimintamalleja, jotka tukevat kestävää ja sopeutumiskykyistä ruokajärjestelmää vuoteen 2050 saakka. Hänen lähestymistapansa yhdistää yhteiskunnalliset rakenteet, käyttäytymismallit ja hallintotavat osaksi kokonaisvaltaista resilienssin arviointia.