Suomi hyödyntää Pohjanlahden silakkaa kestävästi ja monipuolisesti
Ruotsissa on viime vuosina esitetty julkisesti voimakastakin kritiikkiä Suomea kohtaan sen Pohjanlahden silakan kalastuskiintiöitä koskevasta linjasta. Maa- ja metsätalousministeriö pitää tärkeänä tuoda esiin Suomen näkökulman ja vastata Ruotsissa esitettyihin väitteisiin.
Ruotsissa käytävässä keskustelussa silakan rannikkokalastus ja troolikalastus on asetettu vastakkain. Samalla on annettu kuva, että suomalaisilla troolareilla kalastettaisiin silakkaa vain turkistalouden ja ulkomaisen kalajauhon raaka-aineeksi.
Kuitenkin lähes kaikki suomalaiset troolarit kalastavat silakkaa sekä elintarvikkeeksi että kotimaisen kalajauhon raaka-aineeksi. Juuri troolauksen ansiosta suomalainen elintarviketeollisuus saa silakkaa raaka-aineeksi riittävän tasaisesti eri vuoden aikoina, jotta se pystyy toimimaan kannattavasti. Suomessa kalajauhotehtaille menevä silakka päätyy suurelta osin suomalaisen kalankasvatuksen Itämeren ravinteita kierrättäviin rehuihin ja lopulta siis ympäristöystävälliseksi ihmisravinnoksi.
Suomella on erityinen intressi huolehtia Pohjanlahden silakkakannasta, koska kalastuskiintiöstä 82 % kuuluu Suomelle. Suomen lähtökohtana on aina tietoon perustuva päätöksenteko eli kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) tieteellisen neuvon noudattaminen.
”Se on epävarmuuksista huolimatta paras käytettävissä oleva asiantuntija-arvio, ja vastoin esitettyjä väitteitä siinä otetaan huomioon varovaisuusperiaate. Suomi näkee tiedepohjaisesta päätöksenteosta poikkeamisen hyvin ongelmallisena. Sen sijaan tulisi panostaa ICES:n neuvon jatkuvaan parantamiseen”, kalatalousneuvos Risto Lampinen sanoo.
”Suomen näkökulmasta kiintiöiden vieminen tieteellistä neuvoa alemmas ei ole paras eikä vastuullisin keino vahvistaa kalakantaa, vaan on suosittava työkaluja, jotka ovat tehokkaita eivätkä edellytä tieteellisestä neuvosta irtautumista”, Lampinen toteaa.
Tällaisiin toimiin Suomi on ollut valmis. Suomi ei estänyt viime vuonna Finngrundet-Gävlebuktenin alueen tieteellisen hankkeen toteuttamista. Päinvastoin, Suomen aloitteesta koko Pohjanlahtea koskevaa tiedon keruuta on parannettu käytyjen keskustelujen perusteella. Suomi on myös ehdottanut kyseiselle alueelle kattavia troolikalastuksen rajoituksia nimenomaan ruotsalaisen rannikkokalastuksen toimintaedellytysten parantamiseksi. Ruotsi ei ole hyväksynyt ehdotuksia.
Pohjanlahden silakan kutukannan suuruus on ICES:n tietojen mukaan edelleen yli 500 000 tonnia. Huolimatta puheista viimeisten silakoiden kalastamisesta Ruotsin Selkämeren rannikkokalastuksen saalis on kasvanut tasaisesti jo kolmen vuoden ajan, ja vuonna 2025 se on jo nelinkertainen vuoteen 2022 verrattuna.
”On ehdottoman tärkeää, että kalakannan kehitystä seurataan ja tieteellistä neuvoa kunnioitetaan. On harhaanjohtavaa sanoa, että silakkakanta romahtaisi, jos siitä kalastettaisiin tieteellisen neuvon alarajan mukaisesti 56 000 tonnia”, Lampinen sanoo.
Maa- ja metsätalousministeriö toivoo, että keskustelua voitaisiin jatkossa käydä todellisin argumentein tutkimuksesta ja entistä laadukkaammasta tiedosta ammentamalla. Kalakantojen tilaa tulisi parantaa etsimällä kansallisia, kohdennettuja säätelyratkaisuja eikä tavoittelemalla alle tieteellisen neuvon meneviä kalastuskiintiöitä.
Lisätietoja silakankalastuksen säätelystä maa- ja metsätalousministeriöstä
Kalatalousneuvos Risto Lampinen, puh. 050-529 8023, etunimi.sukunimi@gov.fi
