Suomi raportoi EU:lle lajien tilasta, karhu ja ilves ovat suotuisalla suojelutasolla

Suomi raportoi Euroopan komissiolle luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanosta. Riista- ja kalalajeista, kuten suurpedoista, vaelluskaloista ja riistalinnuista on valmisteltu raportit maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla. Susikannan tilan raportoinnin valmistelu on Suomella vielä kesken.

Jäsenvaltioiden on raportoitava EU:n komissiolle joka kuudes vuosi luontotyyppien ja lajien tilasta ja kehityksestä eli suojelutasosta.

Suomen raportit kattavat 139 lajia tai lajiryhmää, 255 lintudirektiivin suojelemaa lintulajia sekä 68 luontodirektiivin luontotyyppiä. Raportointi koskee vuosia 2019–2024.

Suomen ympäristökeskus koordinoi arviointi- ja raportointityötä ympäristöministeriön ohjauksessa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on valmisteltu raportit riista- ja kalalajeista, kuten suurpedoista, vaelluskaloista ja riistalinnuista. Suden osalta raportoinnin valmistelu on kuitenkin vielä kesken, ja siitä tiedotetaan myöhemmin.

Komissio edellytti jäsenmaita nyt ensi kertaa arvioimaan lajien niin sanotut suotuisan suojelutason viitearvot. Viitearvo tarkoittaa kannan kokoa, jolla lajin suotuisa suojelu taso on turvattu pitkällä aikavälillä. Useille lajeille viitearvo raportoitiin tällä kertaa tuntemattomaksi, koska työ viitearvojen määrittämiseksi on kesken.

Luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista raportoidaan erikseen boreaalisen, alpiinisen ja Itämeren alueen tilanne. Boreaalinen alue kattaa suurimman osan Suomen pinta-alasta. Alpiininen alue tarkoittaa Tunturi-Lappia. Lintudirektiivin raportoinnissa ei vastaavaa aluejakoa käytetä.

Suurpedoista karhu ja ilves suotuisalla suojelutasolla

Karhukannan raportoitiin edelleen olevan kokonaisuutena arvioiden suotuisalla suojelun tasolla. Karhun viitearvoksi on määritetty kesällä päivitetyssä kannanhoitosuunnitelmassa 1400 yksilöä.

Ilveskannan raportoitiin yhä olevan suotuisalla suojelutasolla. Viitearvoa ei raportoitu, koska viitearvoa ei Suomessa ole vielä määritelty.

Ahmakanta on suotuisalla suojelun tasolla alpiinisella vyöhykkeellä eli Tunturi-Lapissa, mutta epäsuotuisalla suojelun tasolla muualla Suomessa. 

Muut direktiivinisäkkäät

Metsäjänis, metsäpeura, harmaahylje, näätä ja saukko arvioitiin olevan suotuisalla suojelun tasolla, kun taas euroopanmajava, itämeren norppa ja hilleri ovat epäsuotuisalla suojelun tasolla.

Lohikalojen suojelutasot epäsuotuisia 

Lohikantojen suojelutasot arvioitiin nyt epäsuotuisiksi sekä alpiinisella että boreaalisella alueella. Kantojen paikallispopulaatiot ovat liian pieniä ja vaellusmahdollisuudet sekä suotuisien lisääntymisalueiden pinta-alat riittämättömiä. 

Boreaalisella vyöhykkeellä Tornionjoen ja Simojoen populaatioiden voi katsoa olevan lähellä suotuisaa tasoa, mutta vastaavasti Kuiva- ja Kiiminkijoen lohella sekä Saimaan järvilohella lisääntyvän populaation koko on kriittisen pieni. Tenojoella (alpiininen vyöhyke) lohen tilanne on viime vuosina huonontunut, sillä entistä harvempi lohi selviytyy mereltä takaisin jokeen kutemaan. Tämä on johtanut lohen kalastuksen sulkemiseen Tenojoella vuodesta 2021 lähtien, mikä on auttanut ylläpitämään lisääntyvän populaation kokoa huolestuttavasta kehityksestä huolimatta.  

Harjuksen suojelutaso jatkui suotuisana alpiinisella vyöhykkeellä, puutteellisen tiedon takia tuntemattomana boreaalisella vyöhykkeellä ja huonona Itämerellä lajin mereisen elinalueen kaventumisen vuoksi.

Siikojen suojelun taso Itämeressä jatkuu riittämättömänä ja muilla alueilla kokonaisuutena suotuisana. Useimmat nahkiaiskannat ovat vaellusesteiden takia kokonaan ylisiirtojen ja toukkaistutusten varassa, minkä vuoksi suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi.

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan uutta vaelluskalastrategiaa, joka tähtää uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseen suhteessa vesirakentamisen vaikutuksiin. Lisäksi vapaaehtoisuuteen pohjaava NOUSU-hanke rahoittaa vaellusesteiden poistamista.

Muikku on tulevaisuuden uhista huolimatta edelleen suotuisalla suojelun tasolla boreaalisella vyöhykkeellä ja Itämerellä.

Toutaimen tilanne on parantunut ja laji on edelleen suotuisalla suojelun tasolla.

Useimpien vesilintujenlajien kannat pienentyneet

Useimpien vesilintulajien kannat ovat pienentyneet sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Lajien uhat ovat moninaiset: elinympäristöt ovat heikentyneet muun muassa ylirehevöitymisen ja vesien tummumisen seurauksena. Monia lintulajeja uhkaa vieraslajien minkin ja supikoiran saalistus. 

Taantuneiden vesilintukantojen elinympäristöjen hoitoa sekä vieraspetojen pyyntiä tehostetaan parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön SOTKA-hankkeessa osana HELMI-ohjelmaa. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee vastuullisen vesilintujen metsästyksen strategiaa ja osallistuu myös EU-tasolla taantuneiden metsästettävien lintulajien elvyttämisen työryhmän työhön. 

Kanalinnuista metson pitkän ajan trendi on kasvava, teeri ja pyy ovat olleet vakaita sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä, vaikka kannat vaihtelevat vuosien välillä ja alueellisesti paljon. Riekkokanta on metsäalueella taantunut pitkällä aikavälillä jyrkästi, mutta tunturialueilla jopa kasvanut. Maa- ja metsätalousministeriö antaa vuosittain asetuksen, jolla taataan kanalintujen kestävä metsästys.

Lisätietoja luonto- ja lintudirektiivien raportoinnista EU:lle 

Janne Pitkänen, erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraosasto, Erätalousyksikkö, p. 0295 162 338, sp. etunimi.sukunimi@gov.fi

Lue lisää direktiivilajien raportoinnista EU:lle

YM:n tiedote (12.9.): Luonnon tilasta tuore arvio – Suomi raportoi EU:lle luontotyyppien ja lajien tilasta ja kehityksestä
Luken verkkouutinen (12.9.): Suomi raportoi luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanoa – Luke seuraa EU:n tärkeäksi määrittelemien riistanisäkkäiden ja –lintujen sekä kalojen suojelutasoa