”Ajassa uudistuva maaseutu” on ehdotus seitsemänneksi maaseutupoliittiseksi kokonaisohjelmaksi vuosille 2021-2027. Se ponnistaa mahdollisuuksista, joita maaseutualueilla on tarjota meneillä oleviin kehityskulkuihin, joista merkittävin on kestävyyskriisi. Se myös valottaa niitä edellytyksiä joista on huolehdittava, jotta yhteiskunta voisi hyötyä täysimääräisesti maaseutujen tarjoamista ratkaisuista.

Kevään ja syksyn 2020 aikana lähes 150 toimijaa eri sektoreilta ja eri puolilta Suomea osallistuivat maaseutupoliittisen kokonaisohjelman sisällön muotoiluun. Mukana olivat edustajia muun muassa Maaseudun Sivistysliitosta, maakuntien liitoista, Suomen Yrittäjistä, maaseutunuorista (MTK), Citymaalaiset –ryhmästä, ministeriöistä ja tulevaisuuden tutkimuksesta.

Ensimmäisessä kokonaisohjelmassa vuodelta 1991 maaseutupolitiikkaa määriteltiin seuraavasti: "… Se on maaseudun ominaislaadusta lähtevää politiikkaa. Maaseutupolitiikan tavoitteena on maaseudun elinvoimaistaminen, rakenneongelmien lievittäminen, asukkaiden toimeentulon, palvelujen ja yhdyskuntien toimivuuden parantaminen sekä maaseudun kilpailukyvyn ja vetovoiman vahvistaminen asumisen ja yrittämisen sijaintipaikkana."

Kolmekymmentä vuotta on kulunut, mutta määritelmä on edelleen toimiva. Maaseutupolitiikka on arjen sujuvuuden ja yrittäjyyden mahdollisuuksien parantamista, nykypäivää että tulevaisuutta ajatellen. Se on nykyisten haasteiden ratkaisemista tulevia ennustaen – yhteistyössä eri hallinnonalojen, sektoreiden, tutkimusalojen ja toimijoiden välillä. Kokonaisohjelma on kaikkia näitä kokoava.

Uusi kokonaisohjelman visio alkaa sanoilla ”monimuotoinen maaseutu on kansallinen menestystekijä” – myös kestävyyskriisin hallinnassa. Suomalaisista 68 prosenttia näkeekin, että maaseudun merkitys korostuu, kun haetaan vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille. Visio jatkuu ”se [maaseutu] tarjoaa alustan ja ratkaisuja hyvälle elämälle, innovatiivisuudelle, yrittäjyydelle ja kestävälle yhteiskunnalle”. Maaseutuun kytkeytyy monia heikkoja signaaleja kuten yhteisöllisyys, yhteisölähtöinen toiminta, osuustoiminta, luova talous, kohtuutalous, merkitystalous ja paikallisuus sekä trendejä kuten monipaikkaisuus ja ilmastonmuutos. Tulevaisuuden tutkimus (esim. Ruralization -tutkimushanke) ja Maaseutubarometri (2020) osoittavat, että maaseutu myös kuuluu monen nuoren tulevaisuuden unelmiin.

Kestävyyskriisin hallinta edellyttää, että monia yhteiskunnallisia instituutioita muutetaan pikaisesti ja samanaikaisesti. Maaseutupolitiikan tehtävänä on tehdä maaseudun ihmiset, yhteisöt, yrittäjät, toimintaympäristöt ja luontoympäristöt paitsi näkyviksi tässä muutoksessa myös parantaa maaseudun asukkaiden, yhteisöjen ja yrittäjien – toimijoiden –  mahdollisuuksia olla osa sitä. Maaseutupolitiikassa on pystyttävä ottamaan kiinni myös heikoista signaaleista, jotka ajavat paitsi maaseudun elinvoimaisuutta myös siirtymää kestävään yhteiskuntaan. Koronapandemian tuoma yhteiskunnallinen kriisi voi olla murroskohta, josta vanhaan ei ole paluuta. Koronakriisi voi jopa nopeuttaa siirtymää kohti kestävämpää yhteiskunnallista toimintaa. Kokonaisohjelma julkaistaan ajassa, jolloin kiinnostus maaseutua kohtaan on kasvanut kohisten. Tärkeää on, että tämä kiinnostus myös huomioidaan ja hyödynnetään yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

”Suomea kehitetään kokonaisuutena vahvistaen paikallislähtöisiä mahdollisuuksia.” Lause päättää maaseutupolitiikan vision.  Maaseutupolitiikkaa tekee jokainen, joka päätöksillään vaikuttaa mahdollisuuksiin asua, elää, käydä koulua, opiskella, työllistyä, yrittää ja toimia maaseudulla nyt ja tulevaisuudessa. Se koskee kaikkia hallinnonaloja ja sektoreita sekä 95 prosenttia maamme pinta-alasta, 28 prosenttia maamme väestöstä ja kolmasosaa yrityksistä. Maaseutupolitiikan vision toteuttaminen edellyttää, että maaseudun monimuotoisuus tunnistetaan ja sen mahdollisuuksia uudistua ajassa vahvistetaan - sillä on merkitystä koko maalle.

Lisää tietoa: 

 

Antonia Husberg 

Kirjoittaja työskentelee maaseutuylitarkastaja, vt. maaseutupolitiikan pääsihteerinä maaseudun kehittämisyksikössä