Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Pidetään huolta eläinlääkäripalveluista

Jaana Husu-Kallio Julkaisupäivä 7.12.2017 11.28 Blogit MMM

Suomessa julkisella sektorilla eli kunnilla on velvollisuus järjestää eläinlääkäripalveluja. Tämän kansainvälisesti poikkeuksellisen järjestelmän ansiosta näitä palveluja on aina saatavilla kaikkialla maassamme. Järjestelmään kohdistuu maakuntauudistuksen myötä muutospaineita.

Eläinlääkintähuoltolain (765/2009) mukaan kunnan on järjestettävä peruseläinlääkäripalveluja sekä hyötyeläimiä että seura- ja harrastuseläimiä varten. Palvelujen on oltava saatavilla arkipäivisin virka-aikana. Peruseläinlääkäripalveluihin kuuluvat eläinlääkärien käynnit suureläinten pitopaikkoihin sekä pieneläinten hoito vastaanotoilla. Lisäksi kunnan on järjestettävä kiireellistä eläinlääkärinapua kaikkina vuorokaudenaikoina.

Kunta voi järjestää eläinlääkäripalvelut omana toimintanaan tai ostopalveluna. Sen on kuitenkin ylläpidettävä riittävä määrä kunnaneläinlääkärin virkoja valvontatehtäviä varten. Käytännössä kunnat ovat järjestäneet eläinlääkäripalvelut ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden puitteissa. Useimmilla yhteistoiminta-alueilla kunnaneläinlääkärit vastaavat julkisten eläinlääkäripalvelujen tarjoamisesta.

Maakuntauudistuksen yhteydessä esitetään eläinlääkäripalvelujen järjestämisvelvoitteen siirtämistä kunnilta maakunnille. Siirto mahdollistaa eläinlääkäripalvelujen järjestämisen nykyistä isommilla alueilla, mikä tuo parhaassa tapauksessa synergiaetuja. Eläinlääkäripalvelujen on kuitenkin edelleen oltava saatavilla kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisen etäisyyden päässä.

Yhtiöittämispakkoa ei tule

Eläinlääkäripalvelujen järjestämiseen ei ole esitetty Sote-palveluihin verrattavaa yhtiöittämispakkoa ja valinnanvapautta. Maakunta voi järjestää eläinlääkäripalvelut esimerkiksi osana liikelaitoksensa toimintaa tai maaseutupalveluiden yhteydessä. Jos maakunta huolehtii eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä tuottamalla itse palveluja, se voi periä asiakkailta maksuja palvelujen kustannusten kattamiseksi. Kunnaneläinlääkäri perii lisäksi asiakkaalta korvauksia toimenpiteistä, lääkkeistä, tarvikkeista ja matkoista.

Sekä nykyisessä eläinlääkintähuoltolaissa että MAKU II -pakettiin sisältyvässä lakiesityksessä eläinlääkäripalveluista säädetään, että peruseläinlääkäripalveluja ei tarvitse järjestää seura- ja harrastuseläimille, jos palvelua on muuten saatavilla alueella. Tästä kohdasta on esitetty tulkinta, jonka mukaan kunnan ja tulevaisuudessa maakunnan olisi tällöin yhtiöitettävä tuottamansa seura- ja harrastuseläimille tarkoitetut peruseläinlääkäripalvelut.

Tulkinta johtaisi helposti siihen, että kaikki julkiset eläinlääkäripalvelut jouduttaisiin yhtiöittämään tai ulkoistamaan, koska seura- ja harrastuseläimille tarkoitettuja peruseläinlääkäripalveluja on vaikea erottaa muista julkisista eläinlääkäripalveluista: samat kunnaneläinlääkärit tarjoavat samoissa tiloissa ja samoilla välineillä palveluja niin seura-, harrastus- kuin hyötyeläimillekin.

Tulkinnan laajamittaisten seurausten vuoksi MAKU II -lakipakettiin on lisätty säännös, jonka mukaan maakunta voisi yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä tuottaa seura- ja harrastuseläimille tarkoitetun peruseläinlääkäripalvelun omana toimintanaan myös siltä osin kuin markkinoilla olisi saatavilla vastaavia palveluja. Maakunnan olisi kuitenkin perittävä maksu järjestämistään toimitiloista ja työvälineistä sekä otettava huomioon alueella tarjottavat yksityiset eläinlääkäripalvelut.

Uudistukset harkitaan huolella

Nykyisessä kunnaneläinlääkärijärjestelmässä on paljon hyvää. Sen avulla on varmistettu kohtuuhintaiset ympärivuorokautiset eläinlääkäripalvelut kaikkialla Suomessa. Samalla on järjestetty tehokas eläintautien torjunta ja eläinten hyvinvoinnin valvonta.

Järjestelmässä on haasteita, kuten kilpailuneutraliteetti, kustannukset ja henkilöstön hyvinvointi. Kunnaneläinlääkärien toimenkuva on laaja ja päivystystaakka monella alueella raskas. Hyvää ja toimivaa järjestelmää on kuitenkin uudistettava kokonaisvaltaisesti, suunnitelmallisesti ja huolellisen vaikutusarvioinnin pohjalta.

Maa- ja metsätalousministeriö teettää ensi vuonna selvityksen eläinlääkäripalvelujen vaihtoehtoisista järjestämistavoista ja niiden vaikutuksista. Selvityksen perusteella päätetään järjestelmän uudistustarpeista ja -tavoista.

Eläimet ja kasvit Jaana Husu-Kallio MMM Poimi uutisnostoksi

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.