MMM:n blogi

Muuttuuko kansainvälinen yhteistyö, uudistuuko EU?

Elina Warsta Julkaisupäivä 25.5.2020 11.53 Blogit MMM

Koronapandemiaan liittyvä etätyö on kartuttanut teknisiä taitoja ja muuttanut tottumuksia monessa työyhteisössä. Suomessa sopeutuminen on tapahtunut nopeasti, ja pitkälle digitalisoitunut yhteiskuntamme on kärsinyt poikkeustilanteesta montaa muuta maata vähemmän.

Useita kansainvälisiä kokouksia on lykätty myöhempään ajankohtaan, ja EU:n Brysselin kokoukset on toistaiseksi peruttu. Tilanteessa henkilökohtaiset suhteet korostuvat, ja suorat puhelinsoitot ovat korvanneet käytäväkohtaamiset. 

EU:n vihreän kehityksen ohjelma (Green Deal) ja uuden komission työohjelma asettavat Euroopalle kovan luokan ilmasto- ja ympäristötavoitteita. Metsäsektorin näkökulmasta katsottuna tekeillä on useita aloitteita, joilla pyritään ohjaamaan investointeja ilmaston kannalta kestäviin kohteisiin estämään globaalia metsäkatoa ja metsien biodiversiteetin heikkenemistä.

Kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen on lähtökohtaisesti hieno asia. Mutta miten toimivat ylhäältä asetetut tavoitteet, jos ne laaditaan pohtimatta nykytilanteeseen johtaneita syitä tai ajureita, ja sitouttamatta ruohonjuuritason toimijoita?

Poikkeustilanne saattaa jättää jälkeensä kestävämpiä kokouskäytäntöjä ja vähentää tarpeetonta matkustamista. Lisäksi meidän tulisi miettiä, miten voisimme parantaa nykyisiä kansainvälisen yhteistyön käytäntöjä. On myös uskallettava pohtia, tuottaako vallitseva työtapamme tuloksia.

Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on jatkunut pitkään. Globaali metsäkato on kokonaisuudessaan hidastunut, mutta kiihtynyt joillakin mantereilla, kuten Afrikassa. Löytyykö ratkaisu tiukentamalla lainsäädäntöä ja sanktioita, jos nykyistäkään lainsäädäntöä ei kaikissa maissa riittävästi noudateta? Ehdotonta kieltämistä ja sanktioita paremmin toimiva keino voisi olla aito yhteistyö, jossa eri osapuolet kuuntelevat toisiaan ja jossa myös käytännön toimijoiden näkökulma otetaan huomioon.

YK:n ja EU:n päämajoissa järjestettäville kokouksille, strategioille ja päätöslauselmille on paikkansa, mutta tavoitteet tulisi lisäksi jalkauttaa kansalliselle tasolle. Jokaisen virkamiehen tulisi ajoittain jättää toimistonsa ja käydä toimijoiden keskuudessa kuuntelemassa, miksi asiat eivät etene, tai miten niitä voitaisiin paremmin edistää.

Itäisen Euroopan jäsenmaissa tapahtuu edelleen laittomia tai kohteeseen sopimattomia hakkuita, joskus myös suojelualueiden sisällä. Perimmäisenä syynä on harvoin tietoinen tahto turmella ympäristöä; tilanteeseen voivat pikemminkin ajaa esimerkiksi liian alhaiset palkat, joista johtuen hakkuupäätöksen myöntävä viranomainen on käytännössä pakotettu etsimään itselleen lisätuloa. Jos ilmiön aiheuttajaan ei puututa, mikään ei muutu.

Luonnonvarojen kestävä hoito ja käyttö ovat kiinteästi yhteydessä yhteiskunnan rakenteiden toimivuuteen ja niiden sosiaalisiin vaikutuksiin. Yhteistyötä EU:n sisällä ja laajemmallakin kansainvälisellä tasolla tulisi vahvistaa säilyttämällä kosketus todellisuuteen ja välttämällä yliyksinkertaistettuja lähestymistapoja, joissa arjen lainalaisuudet unohtuvat.

Elina Warsta

Kirjoittaja työskentelee maa- ja metsätalousministeriössä EU- ja kahdenvälisten metsäasioiden parissa.

Lisää kommentteja