Antti Luomala kirjoittaa blogissaan murroksessa olevasta ruokajärjestelmästä. Luomala nostaa viljelijän itsenäisyyden avainasemaan tulevaisuuden ruokajärjestelmässä. Myös kokonaisvaltainen tilan johtaminen, paikallisemmat ravinnekierrot sekä elävä maaperä ja monimuotoisuus tuotantopanoksina ovat taatusti osa tulevaisuutta, pohtii Luomala.

Annika Sormunen kirjoittaa blogissaan biohiilen monista mahdollisuuksista ruuantuotannon ilmastokestävyyden edistämisessä. Biohiilellä voidaan mm. parantaa maaperän veden- ja ravinteidenpidätyskykyä sekä kohentaa maaperän fyysisiä ominaisuuksia, kuten huokoisuutta ja ilmavuutta, Sormunen kertoo. Biohiilen hyödyntämistä maanviljelyssä onkin jo tutkittu ja tulokset ovat lupaavia, vaikka lisätutkimusta varmasti tarvitaan vielä.

Aija Hytönen kirjoittaa blogissaan osaamisen kehittämisen tärkeydestä ruuantuotannon tehtävissä. Hytönen kirjoittaakin, että oppia voi monilla eri tavoilla. Osaamisen lisäksi ruokaketju tarvitsee myös arvostamista, huomauttaa Hytönen. Suomessa tuotetaan maailman turvallisinta ruokaa, mikä ei ole itsestäänselvyys.

Sampo Järnefelt kirjoittaa blogissaan maatiaisviljoista, joiden suosio on alkanut taas nousta. Geneettisen monimuotoisuutensa ansiosta maatiaisviljat ovat tärkeitä ja niillä on tärkeä rooli esimerkiksi huoltovarmuudessa. Lisäksi maatiaisviljat houkuttelevat rikkaalla makumaailmallaan, tuoreudellaan ja rakenteellaan. Vaaditaan kuitenkin yhteistyötä ja innovaatioita, jotta Suomeen saadaan rakennettua maatiaisviljojen markkinaa.

Mika Halttu kirjoittaa blogissaan kalatalouden tärkeästä roolista ruokajärjestelmässä. Runsaiden maatalouden tuotantoon liittyvien viittausten lisäksi myös kalatalous tulisi huomioiduksi ruokastrategiaan liittyvänä tuotannonalana, toteaa Halttu. Tärkeässä roolissa ovat myös yhteistyö ja erilaiset verkostot, kun tulevaa ruokastrategiaa lähdetään toteuttamaan.

Ruokajärjestelmän yhteiskuntasopimusta pitäisi mielestäni alkaa rakentaa varmistamalla ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Ne ovat perimmäiset syyt, miksi ruokaa tuotetaan ja elintarvikkeita jalostetaan niin hyvinä aikoina kuin pahan päivän varalle.

Taina Nilsson kirjoittaa blogissaan maaseudun tärkeydestä osana arkeamme. Maaseutu mahdollistaa kotimaisen ruuan ja ympäristönä se tukee hyvinvointiamme. Nilsson kirjoittaa, että maaseutu on myös täynnä tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Elina Nikkola kirjoittaa blogissaan valtioneuvoston tulevaisuusselonteon kuvailemista mahdollisista tulevaisuuden maailmoista. Dystopioiden rinnalla yhtenä skenaariona on "yhteistyön maailma".

Teija Ruokamo kirjoittaa blogissaan suomalaisille tutustua raaka-aineesta: kaurasta. Tänä päivänä kaura on myös tärkeä ja menestyvä vientituote, jolle riittää kysyntää, kirjoittaa Ruokamo. Tärkeässä roolissa kansainvälistymiselle ovat esimerkiksi erilaiset messut sekä rohkeus kokeilla, uskoa omaan tuotteeseen ja valmiudet panostaa vientiin.

Anne Pihlanto ja Titta Tapiola Luonnonvarakeskukselta kirjoittavat blogissaan kasviproteiinien kirkkaalta näyttävästä tulevaisuudesta. Jotta kasviproteiinit pääsevät täyteen kukoistukseensa, tarvitaan yhteistyötä. ACE-Life hankkeessa vahvistetaankin Suomen kasviproteiinien arvoketjuja yhdessä eri toimijoiden kanssa. Hankkeen tavoitteena on parantaa kotimaista huoltovarmuutta, tuotannon ilmastoystävällisyyttä sekä tukea terveellistä ruokavaliota.