Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Vesihuollon turvaamiseksi tarvitaan tietoa verkostojen kunnosta, suunnitelmallista saneerausta ja riittäviä voimavaroja

Maa- ja metsätalousministeriöValtioneuvoston viestintäosasto 13.9.2018 10.30
Tiedote 410/2018
Vesihuollon turvaamiseksi tarvitaan tietoa verkostojen kunnosta, suunnitelmallista saneerausta ja riittäviä voimavaroja

Vesihuollon toimivuus voidaan tuoreen selvityksen mukaan turvata parhaiten kehittämällä vesihuoltolaitosten tiedonhallintaa sekä varmistamalla suunnitelmallinen saneeraus ja vesihuollon riittävät resurssit. Tätä edistäisi laitosten yhteistyön lisääminen ja siirtyminen nykyistä suurempiin yksiköihin.

Vesihuoltopalvelut on järjestetty Suomessa kattavasti, mutta vesihuoltoverkostot ovat ikääntymässä vauhdilla. Merkittävä osa verkostoista on lähivuosina tulossa ensimmäistä kertaa saneerausikään, ja verkostojen turvallisuuden ja toimintavarmuuden varmistamiseen on varauduttava kaikissa laitoksissa. Perusongelmana saneerausten suunnittelussa on se, että verkostot sijaitsevat maan alla ja niiden tilaa joudutaan arvioimaan epäsuorasti erilaisten muuttujien avulla.

Vesihuoltolaitoksia on tällä hetkellä Suomessa noin 1 500, ja verkostojen tilaa arvioidaan niissä selvityksen mukaan vaihtelevasti. Monilla laitoksilla on epämääräinen kuva verkostonsa tilasta, joten suunnitelmallinen saneeraus ja resurssien oikea kohdentaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Uusia ratkaisuja tarvitaan erityisesti haja-asutusalueilla sijaitsevien pienten laitosten toimintavarmuuden, resurssien ja osaamispohjan varmistamiseen.

Ohjauskeinoja lisättävä tarpeen mukaan

Selvitysraportissa esitetään etenemispolku tulevaisuuden kestävän vesihuollon varmistamiseksi. Polun varrelle on suunniteltu tarkistuspisteitä, joissa arvioidaan siihen asti käytettyjen ohjauskeinojen riittävyyttä suhteessa tavoitteeseen.

Ensimmäisessä vaiheessa, noin 5–10 vuoden ajanjaksolla, käytettäisiin ”pehmeitä” ohjauskeinoja, joilla laitoksia ohjattaisiin keskinäiseen yhteistyöhön, mutta jotka voitaisiin toteuttaa myös nykyisellä laitosrakenteella. Ohjauskeinoja olisivat esimerkiksi yhteiskäyttöisen vesihuollon tietojärjestelmän (VEETI) edelleen kehittäminen sekä häiriötilanne- ja saneeraussuunnitelmiin liittyvät määräykset.

Toisessa vaiheessa sovellettaisiin tarpeen mukaan astetta tiukempaa ohjausta, jossa erityisesti pienten kuntien vesilaitokset velvoitettaisiin yhteistyöhön ja lainsäädännön noudattamisen valvontaa lisättäisiin. Jos nämäkään keinot eivät kohtuullisessa ajassa riittäisi tavoitteiden saavuttamiseen, kolmannessa vaiheessa säädettäisiin lailla velvollisuudesta muodostaa nykyistä isompia yksiköitä huolehtimaan perustettavien suuralueiden vesihuollosta.

Valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman osana toteutetussa ”Vesihuollon tila ja rakennemuutos” -selvityshankkeessa tarkasteltiin vesihuoltoverkostojen kunnon arvioinnin työkaluja ja menetelmiä, alan rakennemuutoksen vaihtoehtoisia toimintamalleja ja niiden vaikutuksia sekä kestävän vesihuoltouudistuksen mahdollisia ohjauskeinoja. Selvityksestä vastasivat Aalto-yliopisto, Ramboll, Keypro ja Tyrsky-Konsultointi.

Selvitysraportti: Tulevaisuuden kestävä vesihuolto – ennakointi, ohjaus ja järjestäminen
Policy Brief: Tulevaisuuden kestävän vesihuollon etenemispolku
Video

Lisätietoja:
Vesihuoltotekniikan professori Riku Vahala, Aalto-yliopisto, p. 050 588 4237, riku.vahala@aalto.fi, neuvotteleva virkamies Katri Vasama, maa- ja metsätalousministeriö, p. 029 5162 241, katri.vasama@mmm.fi