Vanhat eväät ruokastrategian toteutukseen

Uusi ruokastrategian luonnos näyttää kuvineen ja kaavioineen hienolta ja harkitulta. Katson sitä erityisesti sinivivahteisten kalatalouden edistäjän silmälasien läpi, ja huomaan siinä hyvin paljon viittauksia tuotantorakenteisiin. Pienellä panoksellani olen yrittänyt vaikuttaa siihen, että runsaiden maatalouden tuotantoon liittyvien viittausten lisäksi myös kalatalous tulisi huomioiduksi ruokastrategiaan liittyvänä tuotannonalana. Kalatalouden toimiala on maatalouteen verrattuna pieni, mutta monet kehityskohteet ovat yllättävän samanlaisia. Ruokastrategian luonnos tuo niitä hyvin esiin, ja pienellä hienosäädöllä myös kalatalouden näkökulma kirkastunee ja toivottavasti tuo lisäarvoa koko ruokastrategiaan.

Valitettavan monessa julkisessa yhteydessä kalatalous ja maatalous asetetaan jopa keskenään vastakkaisiin pelikentän päätyihin. Näinhän ei missään tapauksessa ole, vaikka maatalous ja kalatalous usein kohtaavatkin vasta kuluttajan lautasella. Kehittämisen paikka tässäkin.

Ruokastrategia kaipaa verkosto-organisaatioita

Ruokastrategia ei ota kantaa siihen kuka tuota strategiaa toteuttaa tai millä strategian toteutumiseen johtavia toimia rahoitetaan. Viittauksia verkostoihin ja yritysekosysteemeihin löytyy. Ilmeisesti ajatus on, että nykyiset toimijat ja niiden rahoitus katsotaan riittäväksi. Kuitenkin olennaista on, miten toimijat sitoutetaan ruokastrategiassa mainittuihin päämääriin, tavoitteisiin ja kehityskohteisiin. Riittääkö nykyinen rahoitus verkostojen perustamiseen, klustereiden kehittämiseen ja ekosysteemien syntymiseen?

Ruokastrategia nostaa esiin koko ruokaketjun välisen yhteistyön. Se on ainakin luettavissa rivien välistä. Valmiita yhteistyöelimiä on kuitenkin varsin vähän. Hallinnonaloillakin toimijakenttä on jaettu pienempiin sektoreihin, joita kehitetään erikseen. Erilaisia verkosto- ja klusterihankkeita on ollut ja mahtaa syntyä uusiakin. Väitän, että entistä arvokkaampia ovat kuitenkin sellaiset yhteenliittymät, yhdistykset tai keskustelukerhot, jotka ovat syntyneet tai syntyvät toimijakentän sisäisistä tarpeista.

Nostan kalatoimialalta esimerkiksi Pro Kala ry:n, jonka tehtävä on edistää kalan käyttöä. Sen toimivuus mitataan erityisesti ruokastrategiassakin esitetyn kaltaisten päämäärien tavoittelussa koko ketjun yhteistyönä. Tuossa yhdistyksessä on jäseniä alkutuottajista eli kalastajista ja kalankasvattajista, jalostajista ja tukkureista sekä kalakauppiaista ja kauppaketjuista. Nämä ovat edustettuina myös yhdistyksen hallituksessa. Tulevaisuus näyttää voiko – ja haluaako – tämä ja muut tämän kaltaiset yhdistykset kehittää toimintaansa tavoittelemaan ruokastrategian päämääriä. Vaikuttaa kuitenkin selvältä, että ruokastrategian tavoitteet palvelisivat paitsi yhdistystä, myös kaikkia sen edustamia tahoja. Toisaalta katsoen, en huomaa mistään muusta julkisesta tai yksityisestä toimijasta olevan korvaamaan tätä järjestöjen kautta mahdollista työtä ja yhteistoimintaa.

Mika Halttu on Lännen kalaleaderin aktivaattori ja tarkkailee kalatalouden kehitystoimia aitiopaikalta, investointi- ja yritysneuvonnan sekä hankekehittämisen risteyksestä.