Vihreä siirtymä energiantuotannossa etenee. Vauhti on kova ja tuulivoiman rooli on siinä merkittävä. Vaikka siirtymän etuja ja välttämättömyyttä ei voikaan kiistää, onko vauhti sittenkin jo liian kova? Lepakot eivät räjähtele, mutta on tuulivoimalla omat ympäristövaikutuksensa. Niistä puhutaan yllättävän vähän. Nämä ympäristövaikutukset suurella todennäköisyydellä koskettavat paljonkin sellaisia luonnontieteellisiä seikkoja, joiden suhteen meillä on poliittiseen tahtotilaan perustuvia lakisääteisiä velvoitteita sekä kansallisesti että Euroopan unionin tasolla. 

Otetaanpa esimerkki, vaikkapa merelliset kalakannat. Ne ovat osa huoltovarmuutta, mittava proteiinivarasto sekä hädän hetkellä että normaaliolosuhteissa. Kestävät kalakannat ovat kaupalliselle kalastukselle ja vapaa-ajankalastukselle välttämättömyys ja osaltaan välttämättömyys myös biotaloudelle, jonka varaan paljon lasketaan globaalistikin. Kalakantojen hyödyntämisen on oltava kestävää ja asiasta on säädetty Euroopan unionin tasolla. Meillä ei ole kuitenkaan käsitystä siitä, mitä merellisen tuulivoiman hallitsematon, ei tietoon perustuva rakentaminen tarkoittaisi kalojen lisääntymiselle, poikastuotantoalueille ja niin edelleen. Estyisikö lohen vaellus pohjoisiin jokiin kutemaan tai lohen vaellus eteläiselle Itämerelle syömään ja kasvamaan? Haittaisiko tai peräti estäisikö tuulivoima silakan lisääntymistä meren matalikoilla rakentamisajan ulkopuolellakin?  

Entä mitä vaikuttaa vaikkapa tuleva Euroopan unionin ennallistamisasetus? Jos ennallistettavia luontotyyppejä jää tuulivoimapuistojen alle avomerellä merkittävässä määrin, ennallistamisvelvoite voi koskea entistä enemmän rannikkovesiämme eli yksityisiä vesienomistajia. Tuulivoimaa on suunnitteilla valtion hallinnoimille vesialueille. Miten varmistetaan, että lasku tuulivoiman haitoista valtion vesillä, siis veronmaksajien vesillä, ei valu heidän itsensä maksettavaksi ja hyödyt ulkomaisille yhtiöille, joilla on jo hyvin laajat suunnitelmat tuulivoiman rakentamiseksi Suomeen? 

Merellisen tuulivoiman vyöryn mahdollisuuteen on selvästi herätty. Näyttääkin olevan suorastaan yllättävän laaja ja hyvin pitkälle menevä yhteisymmärrys kunnallisten toimijoiden, järjestöjen, elinkeinoharjoittajien sekä niiden kesken, jotka painottavat luonnonvarojen kestävää käyttöä, sekä toisaalta niiden, jotka painottavat enemmän luonnonsuojelua.  

Miten ottaa kokonaiskuva hallintaan? Hallitusohjelmassa on kirjaukset korkean tason yhteistyöryhmästä, tuulivoiman luvituksesta ja myös merituulivoiman sijoittamisesta kalastuksen kannalta suotuisasti. Miten tämä tuulivoimanyrkki lähtee liikkeelle ja ottaa johtajuuden tukeviin kouriinsa, jää nähtäväksi. Kirjaukset ovat kuitenkin hyvät, kun muistetaan vielä huomioida koko Itämeren taso. Sähkömarkkinat ovat laajat ja toisaalta Ruotsinkin puolelle tehtyjen tuulivoimapuistojen vaikutus voi ulottua Suomeen. 

Tuulivoiman ympäristövaikutuksiin on herätty Euroopassa laajemminkin, mutta tilanne on niin sanotusti päällä. Aikaa ei ole hukattavaksi. Paljon on kuitenkin pitkälti Suomen omissa käsissä. Kansallisesti voidaan linjata ja tehdä paljon. Maa- ja metsätalousministeriö edistää omalta osaltaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on löytää keinoja ja käytännön tasolla toimivia ratkaisumalleja merituulivoiman ja kalatalouden tavoitteiden yhteensovittamiseksi. 

Analogisesti katsottuna merellisessä tuulivoimassa on jotain samaa kuin vaelluskalajokien rakentamisessa sotien jälkeen. Energian tarve yhteiskunnan tarpeisiin oli ja on edelleen kiistaton. Aikaisemmin haitat kuitattiin rahalla. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan toisteta vanhaa virhettä rahan kaikkivoipaisuudesta ja herätä karuun arkeen vasta, kun jotain on menetetty lopullisesti, kuten on käynyt lähes kaikkien lohikantojen kohdalla. 

Kirjoittaja on elinkeinokalatalousyksikön neuvotteleva virkamies.