Lintuinfluenssa

Jäljempänä luettelonomaisesti niitä taudintorjuntatoimenpiteitä, joita on toteutettu Ruokaviraston johdolla yhdessä muiden viranomaistoimijoiden kanssa.

Viranomaisyhteistyö

• kansainvälisesti mukana WHO, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA, Euroopan tautienehkäisy-ja -valvontakeskus ECDC, EU:n eläinten lintuinfluenssavertailulaboratorio Italiassa
• kansallisesti MMM, STM, YM, Ruokavirasto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Työterveyslaitos (TTL)
• alueellisesti aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit ja työsuojelu, hyvinvointialueen tartuntatautilääkärit ja pelastusviranomainen 
• paikallisesti ympäristöterveydenhuolto ja ympäristönsuojelu

Yhteistyö elinkeinon ja muiden sidosryhmien kanssa

• Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto (Fifur), Eläinten terveys ETT, siipikarjaelinkeinon toimijat, raatojen käsittelylaitokset, turkiseläinten rehua tekevät laitokset jne.

Tilannekuvan muodostaminen siitä, millä alueilla ja missä lajeissa luonnonvaraisissa linnuissa esiintyy tartuntaa ja mikä on turkiseläinten tartuntojen esiintymisen laajuus, analysoimalla viruksen perimää ja selvittämällä sen avulla viruksen leviämisreittejä ja viruksen aiheuttamaa riskiä ihmiselle.

Luonnonvaraisten lintujen lintuinfluenssaepäilyjen tutkiminen, raatojen turvallisen hävittämisen varmistaminen tarvittaessa yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa.

Lainsäädäntöön vaikuttaminen tilannekuvan perusteella, eli asetuksella muutettiin korkeapatogeeninen lintuinfluenssa turkiseläimillä ns. muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi, jotta Ruokavirastolla ja aluehallintovirastolla on ollut mahdollisuus ryhtyä mm. seuraaviin toimiin tartuntojen leviämisen estämiseksi ja tartuntojen hävittämiseksi:

• oirekyselyt turkistarhoille, rajoittavat määräykset epäily ja tartuntatarhoille, tartunnan leviämisen estämiseen liittyvä ohjeistus (ml. ihmisten suojaaminen), näytteenottoja tarhoilta, linjaus turkiseläinten lopettamiskriteereistä ja sen mukaiset eläinten lopetuspäätökset tarhoille, raatojen turvallinen hävittäminen, pitopaikkojen puhdistustoimet (suunnitteilla)

Toimenpiteet tartuntojen leviämisen estämiseksi siipikarjaan ja muihin tuotantoeläimiin luonnonvaraisista linnuista ja turkiseläinketjusta

• tartuntavyöhykkeen asettaminen ja laajentaminen (lintujen sisälläpito)
• aluehallintovirasto on tehnyt jokaiselle tartunnan saaneelle turkistarhatilalle päätöksen taudin leviämisen estämiseksi
• turkiseläinten raatojen käsittelyn ohjaaminen 
• siipikarjasektorin ja turkiseläinsektorin toimintojen erottaminen tai mikäli tämä ei ole mahdollista, ohjeistaminen riskinvähentämistoimenpiteistä
• viestintää ja ohjeistusta muiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa 

Aktiivinen viestintä ihmisten ja eläinten terveyden turvaamiseksi (Ruokavirasto, THL, TTL, AVI, kunnallinen ympäristöterveydenhuolto)

• verkkoviestintä, erilliset tiedotteet, viimeisimpänä metsästykseen liittyvä tiedotus, tv-, radio- ja muut mediahaastattelut, artikkelien kommentointi
• myös yksittäisten kansalaisten kysymyksiin ja huoliin on pyritty vastaamaan

Tartunnan hävittäminen turkistarhatiloilta

• Ruokavirasto on taudintorjuntatoimenpiteenä määrännyt eläimiä lopetettavaksi tartuntatiloilla (ks. edellä), samalla toteutetaan toimia, joilla viruksen häviäminen tarhaympäristöstä varmistetaan, aikanaan aluehallintovirasto päättää rajoittavien määräysten purkamisesta

Epidemian torjuntatoimia on tehty tehokkaasti ja asiantuntevasti yhteistyössä lukuisten kansallisten ja kansainvälisten tahojen kesken. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että turkistarhojen tartuntojen määrä ei ole kasvussa vaan tartuntoja todetaan yksittäin. Lisäksi naurulokit ovat muuttaneet pois tarha-alueilta. Uusien tartuntojen torjunta edellyttää ennen kaikkea eläinten pitäjien omia toimia eläinten pitopaikossa. Turkistarhaelinkeinon toimet lintujen pääsyn estämiseksi tarhojen varjotaloihin eivät ole olleet vielä riittävällä tasolla.
Turkistarhoilla on tärkeää noudattaa Työterveyslaitoksen suojautumisohjeita erityisesti eläinten lopetustilanteessa.

Siipikarjaelinkeino ja muut lintujen pitäjät ovat ottaneet erinomaisesti vastaan luonnonlintujen tartuntojen vuoksi perustetut tartuntavyöhykkeet. Palaute on ollut yksinomaan positiivista, ja toimenpide on katsottu välttämättömäksi erityisesti luomutuotannon suojaamiseksi.

Eläinten omistaja on eläintautilain (76/2021) nojalla oikeutettu saamaan korvauksen eläimistä, jotka on lopetettu Ruokaviraston määräyksestä. Korvauksena maksetaan eläinten käypä arvo, eli markkina-arvo, joka eläimellä olisi ollut ilman tautia, jonka nojalla se määrättiin lopetettavaksi. Joidenkin eläintyyppien osalta esim. keskenkasvuiset pennut, markkina-arvo ei ole suoraan tiedossa, koska kyseisellä eläintyypillä ei käydä kauppaa. Silloin käypä arvo arvioidaan saatavissa olevien taloudellisten tietojen perusteella. Ruokavirasto tekee asiasta päätöksen, mutta omistajalla on siihen valitusoikeus. Eläintautilaki antaisi myös mahdollisuuden säätää vakiokorvauksista valtioneuvoston asetuksella, joka nopeuttaisi korvauspäätösten tekoa. Asetuksen laatiminen edellyttäisi kuitenkin taustaselvityksiä, joita ei ole tehty, koska asetukselle ei aiemmin ole ollut tarvetta. Siksi korvaus tullaan nyt maksamaan suoraan eläintautilain nojalla. Näin on toimittu myös aiemmin muiden eläintautien yhteydessä.

Suoria menetyksiä koskevien korvausten lisäksi eläintautilain nojalla voidaan tietyin edellytyksin maksaa korvauksia viranomaisten rajoituksista johtuvista tuotannonmenetyksistä. Tällaisia tuotannonmenetyksiä voi syntyä esimerkiksi sen takia, että eläinten lopetuksen jälkeen määrätään tarha pidettäväksi tyhjillään tietyn ajan ennen uusien eläinten ottamista. Päinvastoin kuin lopetetuista eläimistä maksettaviin korvauksiin, liittyy tuotannonmenetyskorvausten maksamiseen erinäisiä rajaavia ja harkinnanvaraa sisältäviä elementtejä. Edellytyksenä on lisäksi, että rajoituksista tai määräyksistä on aiheutunut yrittäjän toimeentuloa merkittävästi vaikeuttava taloudellinen vahinko. Korvaus voi olla on enintään kolme neljäsosaa vahingon suuruudesta. Huomioon voidaan ottaa korvattavien vahinkojen ja tapausten kokonaismäärä.
Kaikkiin korvauksiin sovelletaan EU:n valtiontuen kriteereitä. 
 

Eläintautilain (76/2021) 82 §:n nojalla eläinten lopettamista, omaisuuden hävittämistä sekä näihin liittyviä puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteitä koskevan määräyksen täytäntöönpanoon liittyvästä työstä aiheutuvista kustannuksista vastaa valtio. Sama koskee täytäntöönpanoon liittyvistä laitteista ja välineistä sekä tarvikkeista ja aineista aiheutuvia kustannuksia. Toimijalle aiheutuneita kustannuksia tai toimijan omaa työtä ei kuitenkaan voida korvata valtion varoista, ellei kyseessä ole vesiviljelyeläimissä esiintyvä eläintauti.
 

THL on yhdessä Ruokaviraston kanssa arvioinut lintuinfluenssaepidemian aiheuttamaa riskiä metsästyksessä. Arvion perusteella Ruokavirasto suosittelee, ettei vesilintuja metsästettäisi alueilla tai paikoissa, joilla on todettu lintujen joukkokuolemia tai lintuinfluenssaa. Lintujen metsästyksessä koiran käyttö on yleistä. Siksi sekä ihmisten että koirien terveyden suojaamiseksi on parasta, ettei ilmeisillä lintuinfluenssa-alueilla metsästettäisi. Tämä suositus koskee koko maata. Niin Ruokavirasto kuin THL ovat tiedottaneet asiasta laajasti.
Metsästäjäliitto on jo aiemmin antanut vahvan suosituksen koko Suomeen, ettei kyyhkyjä ja vesilintuja ruokittaisi lintuinfluenssatilanteen vuoksi.

Lintuinfluenssatapaukset Suomessa, päivittyvä lista

Usein kysyttyä lintuinfluenssasta (Ruokavirasto)

THL:n lintuinfluenssasivut