Keskustelua ruokasektorista on pitkään käyty hyvin samanlaisin sanankääntein: kasvu on tärkeää ja vienti sen saavuttamiseksi keskeistä. Uutta väriä keskusteluun toi Luonnonvarakeskuksen alkuvuodesta 2024 julkaisema raportti Ruoka-ala kasvuun viennin ja ruokainnovaatioiden vetämänä. Selvityksen mukaan merkittävimmät ruokasektorin kasvun lähteet ovat tulevana reiluna vuosikymmenenä solumaatalous ja kasviproteiinit. Kun mukaan lisätään kaurameijerituotteet, kattavat nämä yhdessä yli puolet kaikesta ennakoidusta arvonlisästä.

Luken raportissa perinteisemmät tuoteryhmät ovat edelleen merkittävässä asemassa arvon luonnissa. On kuitenkin tärkeää sisäistää, että peräänkuulutettu kasvu tulee uudesta. Suomella on osaamiseen ja innovaatiokykyyn perustuvilla kilpailutekijöillään mahdollisuus lohkaista edelläkävijänä hyvä siivu muotoutuvista kasviproteiinien ja solumaatalouden globaaleista markkinoista. Näillä korkean teknologian ja jalostusasteen markkinoilla tuotantokustannukset eivät ole yhtä määrittävä tekijä kuin vakiintuneemmilla markkinoilla.

Sain hiljattain kiehtovan mahdollisuuden selvittää kasvipohjaiseen ruokaan liittyvien toimijoiden näkemyksiä alan kehitystarpeista: minkälaisin askelin varmistamme osumisen lankulle ja ennakoidun kasvuloikan. Tuloksena on vastauksia, miten alan arvoketjuja kannattaa kehittää. Mutta onko Suomessa päättäjillä, ruokasektorin toimijoilla tai kansalaisillakaan vielä laajaa yhteistä intoa ja ymmärrystä siitä, miksi ylipäänsä uutta kannattaa kehittää? Luken selvitys tarjoaa nipullisen hyviä vastauksia: kasvipohjaisen ruoan ja solumaatalouden arvoketjuja tulee kehittää ruokasektorin kasvun, elinkeinojen ja työllisyyden vuoksi. Tavoitteena on koko Suomen etu.

Tanskassa vedetään yhtä köyttä

Olen tohkeissani Tanskan esimerkistä yhteisen edun oivaltamisessa. Heidän kasvipohjaisen ruuan toimintasuunnitelman ovat allekirjoittaneet kaikki parlamentin puolueet. Suunnitelman avauspuheenvuorossa paikallinen elintarvike-, maatalous- ja kalastus- ministeri Jacob Jensen toteaa ”Plant-based foods are the future”. Kasvipohjainen ruoka on tulevaisuutta maassa, jonka ruokasektori on opittu tuntemaan lähinnä massiivisesta sikatuotannosta.

Jutellessani innostuneena Tanskan toimintasuunnitelmasta ja sen toteutuksen mahdollistamiseen tarkoitetusta rahastosta, moni keskustelukumppanini on kyseenalaistanut Tanskan vilpittömyyttä¬ – kaksilla rattailla ajamista! Mielestäni on kuitenkin ainoastaan fiksua ja välttämätöntäkin luoda edellytyksiä uusien innovaatioiden, elinkeinojen ja jalostusarvon syntymiselle ja näin kehittää koko ruokajärjestelmän resilienssiä. Käynnissä oleva, vastaisuudessa väistämättä kiihtyvä muutos ruuan tuotannossa ja kulutuksessa toteutuu oikeudenmukaisesti ainoastaan, jos ensin on luotu edellytykset uudelle. Hallittua siirtymää ei ole ilman vaihtoehtoja – ilman mitään, mihin siirtyä.

”Finland seems to be leading the way”, vastasi muuttuvaa ruokajärjestelmää tiukasti Brysselistä käsin seuraava tuttuni, kun keroin ruokateknologiayritystemme harppauksista ja niitä mahdollistavista tutkimushankkeista. Suomen ruokateknologiaosaaminen, erityiset raaka-aineemme ja ensiluokkainen alkutuotantomme petaavat meille edellytykset menestyä muutoksessa. Niiden varaan sietää rakentaa yhteistä ylpeyttä.

Jukka Kajan tekee Food & Comms -yrityksellään töitä ruokajärjestelmämme tulevaisuuskestävyyden eteen. Hän on Pro Vege ry:n hallituksen jäsen.

Kuva: Milla Talassalo