Olin helmikuun alussa työmatkalla Thaimaassa. Antibioottiresistenssin vähentämiseen liittyvän vierailun yhteydessä tutustuimme maaseudulla yhteen maailman kolmanneksi suurimman sianlihan tuottajafirman sikaloista. Yhtiön eläinluku on käsittämättömän suuri, emakkoja on eri maissa yhteensä yli 600 000. Kun porsasluku emakkoa kohden on vuodessa keskimäärin 28, riittää firmalla porsaita kasvatettavaksi.

Thaimaassa on vielä omat ongelmansa tarttuvien eläintautien vuoksi. Siksi vientiä on rajoitettu muun muassa EU:n alueelle. Siitä huolimatta yhtiö on aivan Suomen tavoin, lanseeraamassa markkinoille täysin ilman antibiootteja tuotettua sianlihaa. Kun virustauteja saadaan vielä kitkettyä, tulee maailman lihamarkkinoille uutta kilpailua premium-luokkaan. Suomesta tutut opit bioturvallisesta tuotannosta olivat käytössä ja jopa henkilökunta vieraista puhumattakaan sai kulkea sikalaan suihkun kautta.

Thaimaan sikatilalla possujen kastraatiosta oli luovuttu kokonaan

Lääkitsemisen lisäksi huomio kiinnittyi hyvinvointikysymyksiin. Tilaa all in-all out- periaatteella täytetyissä karsinoissa oli isoillakin possuilla. Kastraatiosta oli luovuttu ja tilalle oli otettu henkilökunnankin helpotukseksi immunokastraatio. Aikamoinen uutinen, kun kyseessä on tuotanto Aasian markkinoille, jossa karjun hajuun on suhtauduttu kaikkein kriittisimmin. Väkisinkin tuli mieleen kysyä, joko olisi aika meilläkin vihdoin kokeilla sitä ihan kunnolla? Ei tarvitsisi pohtia kivunlievennystä ja työaikaakin säästyisi.

Mutta suurin uutinen oli vastaus kysymykseeni porsitushäkeistä. Noin puolet emakoista porsii vapaasti. Siis 300 000 eläintä! Taitaa olla aika paljon jo tietoa sen vaikutuksesta porsaskuolleisuuteen, ongelmaan, jolla häkkien käyttöä on meilläkin perusteltu.

Eläinten hyvinvointilakia tehdessä on katsottava kauas

Suomessa eläinten hyvinvointia koskevassa lakihankkeessa on oltava katse tulevaisuudessa, edellisen lain kanssa elimme 20 vuotta. Myös meidän on katsottava EU:ta kauemmas, sekä vientimarkkinoille että suomalaisten kuluttajien tulevia arvovalintoja pohtien. Tiuhaan käytetty slogan: ei bulkkia vaan laatua, vaatii entistä enemmän sisältöä kaikessa kaupassa.

On selvää, että eri puolilla maailmaa kehitetään omaa tuotantoa eri lähtökohdista. Yksittäiset yritykset eivät jää odottamaan kansallisen lainsäädännön kehittymistä, vaan tekevät valintansa ja etenevät määrätietoisesti kansainvälisen kuluttajakunnan vaatimusten viitoittamana, kuten Thaimaan esimerkkitilalla nähtiin. 

Mitä odotetaan eläinten hyvinvoinnilta vuonna 2030?

EU:n osalta olin valmistelemassa aivan ensimmäistä eläinten hyvinvoinnin tiekarttaa. Tavoitteena oli tietenkin näyttää suuntaa kohti parempaa. Yli kymmenen vuotta sitten tehty työ vaatisi nyt päivitystä.  EU:ssa ja muuallakin, vaikkapa juuri Thaimaassa tapahtuu paljon ja markkinoinnissa tulemme näkemään murroksen, jossa eläintuotteiden laatumääreet nousevat arvoonsa. Esimerkiksi pakkauksiin lisättävät eläinten hyvinvointia koskevat merkinnät ovat jälleen nousseet pintaan, viimeksi Saksan uuden hallituksen neuvottelupapereissa.

Hyvä kysymys on, olimmeko Suomessa aikaamme edellä porsaiden saparoiden katkaisun kieltämisessä ja miten sitä on osattu tai pystytty markkinoinnissa hyödyntämään. Suomessa porsaat saavat onneksi säilyttää häntänsä, kansainvälisessä vertailussa sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Eläinten omistajan ja hoitajan asenne ja ammattitaito ovat lainsäädäntöä ratkaisevampia. Mutta meidän asenteemme ja se, kuinka osaamme ennakoida tulevaa, vaikuttavat myös lainsäädäntöön. Suomalaisilla kotieläintuottajilla on juuri nyt avaimet käsissään suunnan näyttämiseksi, uusi eläinten hyvinvointilaki on lausunnoilla vielä helmikuun loppuun asti.

Jaana Husu-Kallio
kansliapäällikkö, maa- ja metsätalousministeriö
Twitter: @jhusukallio

Lisätietoa eläinten hyvinvointilaista löydät maa- ja metsätalousministeriön sivuilta http://mmm.fi/elainsuojelulaki