Itämeri on meidän meremme, historiallinen yhteys ulkomaailmaan. Ihmisten pitkä historia Itämeren valuma-alueilla on jättänyt suuren jäljen. Meri voi huonosti ja se täytyy pelastaa ja parantaa. Tämä on yhteinen haaste kaikille Itämeren valuma-alueen ihmisille ja valtioille, ja siinä tärkeänä osana on ruokajärjestelmämme toimivuus. Siksi tehtävämme onkin kehittää ruokajärjestelmää niin, että se ylläpitää ja parantaa luonnon hyvää tilaa.

Luonnossa ei ole jätettä, vain jatkuva aineiden kierto. Nopeasti tai hitaasti, lopulta kaikki kuitenkin kiertää. Puutarhan kompostori muuttaa kotitalouden biojätteet hyväntuoksuiseksi mullaksi muutamassa viikossa, kun taas Itämereen päätyneet fosforimolekyylit saattavat viipyä meressä inhimillisesti katsoen ikuisesti. Vuosimiljoonia sitten maahan kasvillisuuden mukana varastoitunut kasviperäinen hiili on nyt ihmiskunnan voimin otettu fossiilisena polttoaineina silmänräpäyksessä takaisin ilmakehään valtavin seurauksin maapallon lämpötilalle.

Kiertotalous, joka on luonnon järjestelmien perusta, on pienten lineaaristen harharetkien jälkeen meilläkin ymmärretty oman ruokajärjestelmämme ytimeksi.

Kaikki syöty ruoka on aikanaan lantaa. Hävikki, oli se sitten veteen päätyvää fosforia tai syömätöntä ruokaa, täytyy minimoida ja eksyneet ravinteet huolehtia takaisin kiertoon.  Ravinteet, joita ei saada hyötykäyttöön, päätyvät lopulta Itämereen.

Teollisen tuotannon logiikka ja tuotannon keskittyminen isoihin yksiköihin on vaikuttanut ratkaisevasti myös maataloustuotantoon. Tähtäimessä on kustannusten minimointi tuotettua yksikköä kohden, mutta luonnon pääoman vähenemistä ja tuotannollisen pohjan hapertumista ei tässä talouslogiikassa lasketa.

Meidän tehtävämme ministeriössä on panostaa ravinteiden kierrätyksen kehittämiseen ja toteuttamiseen koko ruokajärjestelmässä. Ravinnekiertojen keskiössä on ruuantuotanto, joka on fosforin ja typen suurin käyttäjä. Tehokas ravinteiden kierrätys vähentää päästöjä sekä vesistöihin että ilmakehään.

Perustana tälle työlle ovat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) monet ympäristötoimet, jotka edistävät keskeisten ympäristötavoitteiden toteuttamista, yhtenä niistä vesien hyvä tilan saavuttaminen. Lähtökohtana on kasvien ravinteiden tarve, kullekin tarpeensa mukaan – ei liikaa eikä liian vähän. Onneksi lanta kelpaa mainiona lannoitteena peltoon usein sellaisenaan. Tuotannon keskittyminen ja ravinteiden kasaantuminen isoihin yksiköihin haastaa uusien ratkaisujen keksimiseen.

Hallituksen ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmassa tavoitteena onkin luoda isojen kotieläinyksiköiden lannasta, biokaasun mädätysjäännöksistä ja erilaisista elintarvike- ja biotalouden sivuvirroista kierrätyslannoitevalmisteita, jotka ovat helppokäyttöisiä, hyvälaatuisia, kasvien tarpeisiin sopivia ja hinnaltaan kilpailukykyisiä. Ainoastaan siten pystytään purkamaan suurten tuotantoyksiköiden isot ravinnekertymät ja viemään ravinteet sinne, missä kasvit niistä parhaiten hyötyvät. Monipuolinen prosessointiteknologioiden ja logististen järjestelmien kehittäminen on käynnissä ja ensimmäisiä sovellutuksia toteutetaan jo investointitukien avulla.

Lisää tietoa rahoitusmahdollisuuksista: https://www.ely-keskus.fi/ravinteiden-kierratyksen-kokeiluohjelma-2020

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä.