Kalatalouden arvoketju muodostuu kalastuksen, kalankasvatuksen sekä kalanjalostuksen ja kaupan muodostamasta kokonaisuudesta. Arvoketju kokonaisuutena on kehittynyt myönteisesti lähes koko 2000-luvun ajan –  viimeisen kymmenen vuoden aikana sen arvo on miltei tuplaantunut nykyiseen vajaaseen miljardiin euroon. Kasvua ja uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti jalostuksessa ja kaupassa, kalastuksen ja kalankasvatuksen tuotannon arvo on kehittynyt huomattavasti hitaammin ja työpaikkojen määrä on vähentynyt.

Norjalaista ja muuta tuotua kalaa demonisoidaan usein, mutta ne ovat itse asiassa mahdollistaneet Suomen kalatalouden arvoketjun arvon kasvun ja työpaikkojen syntymisen Suomeen. Erityisesti Norjan lohi on usean jalostajan ja kalakaupan toiminnan kannalta ratkaisevan tärkeä raaka-aine ja samalla se pitää pystyssä arvoketjua, joka on keskeinen edellytys myös kotimaisen kalan markkinoille saattamiseksi.

Miksi kotimaisen kalan tuotannon kasvattaminen on niin tärkeää

Edellä kuvattu kehitys on johtanut siihen, että arvoketjumme on riippuvainen erityisesti Norjan lohesta ja samalla toimista, joihin emme itse voi vaikuttaa. Vuonna 2016 tapahtunut lohen saatavuuden heikkeneminen ja maailmanmarkkinahinnan huomattava nousu johtivat Suomessa osassa yrityksiä konkursseihin ja irtisanomisiin. Jos Norjassa tapahtuu jotakin sellaista, mikä lopettaisi lohen tuonnin Suomeen, tilanne olisi vielä huomattavasti vakavampi ja uhkaisi viedä pohjan suurelta osalta jalostuksen ja kaupan yritystoimintaa. Tästä johtuen riippuvuutta tuodusta kalasta tulee vähentää ”hyvän sään” aikana.

Toisaalta suomalaiset haluavat syödä kotimaista kalaa. Kalastus ja kalankasvatus eivät pysty tyydyttämään tasaisesti kasvavaa kysyntää. Meillä on kuitenkin hyvät edellytykset tuottaa huomattavasti enemmän kalaa kotimarkkinoille, sillä olemme pitäneet hyvää huolta kalakannoistamme ja vesistömme ovat puhtaita. Elintarvikkeiden tuotannon vastuullisuus ja puhtaus ovatkin terveellisyyden ohella yhä tärkeämpiä tekijöitä tulevaisuuden elintarvike- ja kalamarkkinoilla. Suomalaisilla kaloilla ja kalatuotteilla onkin kasvavaa kysyntää myös maamme rajojen ulkopuolella.

Suurin hyöty arvoketjulle ja yhteiskunnalle saavutetaan, jos pystymme saamaan kotimaisen tuotannon merkittävälle kasvu-uralle ja turvaamaan tuodun kalan saannin arvoketjun raaka-aineeksi. Tällöin pystyisimme tyydyttämään kotimarkkinoiden kysynnän ja lisäämään pitkälle jalostettujen kalatuotteiden vientiä.

Miksi kalastus ja vesiviljely eivät pysty tuottamaan enempää kalaa

Merialueen rannikkokalastus on kriisissä. Saalis on romahtanut kahdessa vuodessa neljänneksen tai kolmanneksen riippuen siitä, mitä lajeja lasketaan mukaan. Rannikkokalastusta uhkaa marginalisoituminen, mikäli kalastajamäärät ja saalis yhä pienenevät. Kalastajien näkökulmasta hylkeet vaikeuttavat eniten kalastustoimintaa rikkomalla pyydyksiä ja vahingoittamalla saalista. Sisävesikalastuksessa tilanne vakaampi, mutta nopeaa tuotannon kasvua ei ole odotettavissa muun muassa kalastuslupien vaikean saatavuuden takia. Kuluttajien kysynnän näkökulmasta rannikko- ja sisävesikalastus ovat avainasemassa, sillä ne tuottavat lähes kaiken kuluttajia kiinnostavista kalalajeista kuten muikusta, kuhasta, siiasta, ahvenesta, lohesta, hauesta ja särjestä.

Kalankasvatuksessa on tapahtunut paljon kehitystä viime vuosien aikana mm. rehutehokkuuden osalta. Kestävän kasvun mahdollisuuksia nähdään erityisesti kiertovesi- ja avomerikasvatuksessa. Yrityksillä on halu investoida kasvuun, mutta on yhä epäselvää, onko tuotannon kasvattaminen merialueella mahdollista. Lisärajoitteena on se, että uuteen kiertovesiteknologiaan liittyy yhä paljon tutkimus- ja kehitystarpeita, joihin yksittäisten yritysten rahkeet eivät riitä.

Nykyisellä hallituksella on selkeä poliittinen tahtotila kotimaisen kalatalouden kehittämiseksi, mutta se ei ole kuitenkaan vielä realisoitunut konkreettisiksi käytännön toimenpiteiksi, jotka olisivat johtaneet kalantuotannon merkittävään kasvuun. Nyt on keskeistä, että elinkeinokalatalouteen vaikuttavia keskeisiä ratkaisuja tehtäessä kotimaisen kalantuotannon turvaamiselle annetaan päätöksenteossa asianmukainen painoarvo. Muussa tapauksessa kuluttajat saavat tottua kotimaisen kalan edelleen vähenevään tarjontaan.

Mitä toimenpiteitä tarvitaan juuri nyt

Nopeimmin kotimaisen kalan tarjontaa voidaan nostaa mahdollistamalla hallitusohjelman mukaisesti kestävän kalankasvatustuotannon kasvu. Hallitusohjelman puitteissa on tehty perusteelliset selvitykset vesiviljelyn lupajärjestelmän selkeyttämiseksi ja sujuvoittamiseksi. Jatkotoimenpiteistä päätettäessä tulee ottaa huomioon, että kyse on koko arvoketjun kannalta äärimmäisen tärkeästä ratkaisusta. Se ratkaisee monen keskeisen seikan osalta, onko kotimaisella vesiviljelytuotannolla edellytykset nousta selkeälle kasvu-uralle. Hallituksella on nyt hyvät mahdollisuudet tehdä ratkaisu, joka edistäisi sekä ympäristönsuojelun että kestävän elinkeinotoiminnan tavoitteita. Samalla se loisi kalankasvatukselle ympäristöystävällisiin ratkaisuihin kannustavan toimintaympäristön.

Alan yritysten kilpailukyvyn kannalta on erittäin tärkeää, että hallitusohjelmaan kirjatut toimenpiteet kalanviljelyn siirtämiseksi alempaan sähköveroluokkaan ja TEM:n yritystukien saattamiseksi myös kalanjalostuksen ja kalakaupan yritysten saataville toteutetaan suunnitellusti. Tämä toisi kalatalouden arvoketjun yritykset samalle viivalle muiden vastaavien tuotantomuotojen kanssa.  

Hyljeongelman osalta on uusien pyyntimuotojen, pyydysten ja karkottimien kehittämisen lisäksi löydettävä keinot kalastustoimintaa häiritsevien hyljeyksilöiden poistamiseksi nykyisen harmaahylkeen metsästyskiintiön puitteissa. Lisäksi on voitava keskustella myös hylje- ja merimetsokantojen koon rajoittamiseksi tietylle tasolle, jotta vältytään kantojen liiallisen kasvun aiheuttamilta kielteisiltä vaikutuksilta niin elinkeinotoiminnalle kuin kalakannoillekin.

Suomella ei ole varaa menettää miljardin euron arvoisen kalatalouden arvoketjun kasvumahdollisuuksia vain siksi, että emme kykene tai halua luoda sille nykyaikaista toimintaympäristöä, joka kannustaisi yrityksiä kehittämään toimintaansa aktiivisesti ja toimimaan vastuullisesti, mutta samalla loisi mahdollisuudet kestävälle kasvulle.