Maaseutu-kaupunki-alueiden luokitus on päivitetty
Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutusalue laajenee
Päivitetty, seitsemään aluetyyppiin perustuva maaseutu-kaupunki-luokitus kertoo alueiden hitaasta muutoksesta. Suurin pinta-alan muutos näkyy kaupungin läheisen maaseudun ja kaupungin kehysalueen laajentumisena. Kaupunkien työssäkäyntialueiden kasvu on lisännyt kaupunkien vaikutusaluetta. Kuntaliitosten myötä useasta maaseudun paikalliskeskuksesta on tullut osa kaupunkiseutua.
Kaupunkien kehysalue ja kaupunkien läheinen maaseutualue muodostavat laajenevan vuorovaikutusalueen. Sisemmän kaupunkialueen väestö on lisääntynyt. Kaupungistumisaste on noussut runsaat kaksi prosenttia vuosien 2010-2018 välillä, joista luokituksen muutos on vaikuttanut yhden prosentin verran. Kasvusta huolimatta kaupunkialueet kattavat Suomen kokonaispinta-alasta vain noin 5 prosenttia.
Työmatka-alueet ovat laajentuneet, joka on vaikuttanut myös maaseutualueiden luokittelun muutoksiin.
Perinteisiä maatalousvaltaisia ydinmaaseutualueita on siirtynyt luokituksessa kaupungin läheiseksi maaseuduksi. Voimakkaimmin tämä näkyy Lahden, Kotkan ja Kouvolan läheisellä maaseutualueella. Harvaan asuttu maaseutu on puolestaan siirtynyt osin ydinmaaseudun, että kaupungin läheisen maaseudun luokkiin.
Mittavampia muutoksia näkyy esimerkiksi Siilinjärvellä, jossa aiemmin maaseudun paikalliskeskukseksi luokittunut kunta on nykyään osa Kuopion kaupunkiseutua. Kaupungin kehysalue määritellään kaupunkiseututaajamien perusteella, joten Kuopion kaupunkiseudun kehysalue laajenee luokituksessa merkittävästi. Myös Turussa Vahdon taajama, Lahdessa Vääksyn, Porissa Noormarkun kirkonkylän taajama ja Raumalla Eurajoen kirkonkylän taajama ovat siirtyneet maaseudun paikalliskeskuksista kaupunkiseutuun. Ilmajoki-Kurikka taajama-alue sen sijaan nousee uudeksi maaseudun paikalliskeskukseksi.
Luokituksessa ei näy ihmisten lisääntyvä monipaikkaisuus
Luokitus kuvaa alueiden perustilannetta. Se perustuu muun muassa valtakunnallisiin väestö-, työvoima-, työmatka- ja rakennustietoihin sekä tieverkko- ja maankäyttöaineistoihin. Lopputulos on huomattavasti tarkempi ja monipuolisempi kuin kuntarajoihin perustuva luokittelu kaupunkeihin ja maaseutukuntiin.
"Luokituksessa ei kuitenkaan näy ihmisten lisääntyvä monipaikkaisuus, jossa ihmisten viettämä aika jakautuu säännöllisin ja epäsäännöllisin rytmein eri paikkoihin. Luokitus antaa perustan, mutta ei kuvaa paikallista tilannetta eikä kehityspotentiaalia. Monipaikkaisuus voisi olla myös uusi alueluokan määrittäjä", toteaa neuvotteleva virkamies Sirpa Karjalainen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Ensimmäinen paikkatietopohjainen kaupunki-maaseutuluokitus julkaistiin vuonna 2013 ja se korvasi aiemman kuntarajoihin perustuneen luokituksen.
Kaupunki–maaseutuluokituksen päivitys on tehty Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE). Työn ovat tilanneet ja työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) sekä maa- ja metsätalousministeriö (MMM).
Luokkien kuvaukset:
Kaupunkialueet: Kaupunkiseutujen keskustaajamia ovat yli 15 000 asukkaan taajamat. Näihin rajataan ydinkaupunkialue, joka jakautuu ulompaan ja sisempään kaupunkialueeseen. Ydinkaupunkialueen ympärille rajataan kaupungin kehysalue.
Sisempi kaupunkialue
Kaupunkien tiivis yhtenäinen tehokkaasti rakennettu alue.
Ulompi kaupunkialue
Sisemmän kaupunkialueen reunasta yhtenäisesti jatkuvan taajamarakenteen reunalle ulottuva kaupunkimaisen tehokkuuden alue.
Kaupungin kehysalue
Kaupunkiin välittömästi kytkeytyvä osa kaupungin ja maaseudun välivyöhykkeestä.
Maaseutualueet: Maaseutualueet rajataan kaupunkien kehysalueiden ulkopuolelle. Kaupungin ja maaseudun raja ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, joten luokitus huomioi joustavasti näiden välivyöhykkeen, jota voidaan tarkastella omana kokonaisuutena esimerkiksi yhdistämällä kaupunkien kehysalue ja kaupunkien läheinen maaseutu.
Maaseudun paikalliskeskukset
Suurempien kaupunkialueiden ulkopuolella sijaitsevat taajamakeskukset, pikkukaupungit ja isot kirkonkylät.
Kaupungin läheinen maaseutu
Maaseutumainen alue, joka on toiminnallisesti ja fyysisesti lähellä kaupunkialueita.
Ydinmaaseutu
Intensiivistä maankäyttöä ja/tai paikallistasolla elinkeinorakenteeltaan monipuolista ja suhteellisen tiiviisti asuttua maaseutua.
Harvaan asuttu maaseutu
Harvaan asuttua aluetta, jossa toiminnoiltaan monipuolisia keskittymiä ei ole tai ne ovat pieniä ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Alueen maa-alueesta suurin osa on metsää.
Aineistot:
Luokitus on ladattavissa avoimena paikkatietoaineistona Suomen ympäristökeskuksen latauspalvelusta. Tuoreesta luokituksesta on myös julkaistu raportti, joka tiivistää päivitetyn tilanteen sekä muutokset verrattuna aiempaan luokitukseen.
Lisätiedot:
Luokituksen toteutus / Suomen ympäristökeskus SYKE:
Tutkija Kimmo Nurmio, p. 0295 251 466, s-posti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Maa- ja metsätalousministeriö:
Neuvotteleva virkamies Sirpa Karjalainen, p. 0295 162 103, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Työ- ja elinkeinoministeriö:
Erityisasiantuntija Anu Henriksson, p. 0295 047 235, etunimi.sukunimi@tem.fi
