Hyppää sisältöön
Media

Ministeri Anttila: Keskustelu maatalouden ravinnepäästöistä oikeisiin mittasuhteisiin

maa- ja metsätalousministeriö
Julkaisuajankohta 5.8.2007 9.00
Puhe -

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila otti kantaa viime päivien keskusteluun Itämeren tilasta ja Suomen maatalouden vaikutuksista rehevöitymiseen puhuessaan tänään Tammelassa. "Ongelmia ei voida väistää pistämällä päätä pensaaseen, mutta keskustelu Suomen maatalouden vaikutuksesta Itämeren ravinnepäästöihin on saatava oikeisiin mittasuhteisiin", Anttila painotti.

Tutkimusraporttien mukaan vuonna 2000 Suomen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta oli noin 9 prosenttia ja maatalouden osuus tästä oli 42 prosenttia. Siis Suomen maatalous vastasi 3,8 prosentista Itämeren fosforikuormituksesta. Vastaavasti Suomen osuus Itämeren typpipäästöistä oli 11 prosenttia ja siitä maatalouden osuus oli noin kolmasosa eli 3,7 prosenttia. "Itämerta ei siis pelasteta yksin Suomen maatalouden päästöjen minimoimisella", Anttila totesi.

Anttilan mielestä kaikkiin päästöihin on kuitenkin suhtauduttava vakavasti ja erityisesti, kun niiden vaikutuksia näkyy lähivesillämme. Työtä on jo tehty maataloudessakin tilanteen korjaamiseksi. Vuosina 2000-2006 toteutetun maatalouden ympäristötukiohjelman tulokset näkyvät ravinteiden käyttömäärien vähenemisenä ja peltomaan ravinnepitoisuuksien kasvun taittumisena. Vaikutukset Itämeren tilan paranemiseen tulevat näkyviin vasta viiveellä. Ohjelmakauden aikana viljelijöillä oli kiinnostusta myös suojakaistojen jättämiseen vesistöjen varsille ja tätä kehitystä kannustetaan myös jatkossa.

Anttilan mukaan tänä kesänä käynnistyvä uusi maatalouden ympäristöohjelma painottuu entistä selvemmin vesiensuojeluun. Tavoitteena on selvästi alentaa vesistökuormitusta mm. lannoituksen ja lannankäytön tarkentamisen ja maan kasvukunnon parantamisen keinoilla. Tärkeitä toimenpiteitä ovat myös herkkien alueiden suojakaistat, kosteikot ja laskeutusaltaat. Ne ovat vaativia ja kalliitakin toimenpiteitä, mutta kiinnostusta viljelijöiden puolelta on selvästi ilmennyt niitä kohtaan.

"Uuden ympäristöohjelman ongelmana on ollut, että EU:n kanssa asiointi on ollut hidasta ja ohjelman sisältö on muutettu useaan kertaan kesken kasvukauden", Anttila totesi.

Vesiensuojelun kysymyksissä tarvitaan usein myös tilojen välistä yhteistoimintaa. Anttilan mukaan kosteikkojen yleissuunnittelu on yksi tällainen keino. Siinä etsitään laajempia, usean tilan alueella olevia kosteikkokohteita, joiden avulla voidaan saada aikaan vesiensuojeluhyödyn lisäksi monimuotoisuushyötyjä.

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
ministerin erityisavustaja Kaisa Karttunen, p. (09) 1605 3302, 040 849 9077