Virheellinen tieto löytöeläinten käyttämisestä koe-eläiminä on levinnyt laajalti
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY:n tiedote on aiheuttanut julkisuudessa väärinkäsityksen siitä, että eduskunnassa käsittelyssä oleva koe-eläinlaki sallisi villiintyneiden kotieläinten ja löytöeläinten laajan käyttämisen eläinkokeissa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä näitä eläimiä saisi käyttää vain tutkimuksissa, jotka kohdistuvat nimenomaan villiintyneiden kotieläinten tai löytöeläinten terveyteen, hyvinvointiin ja näiden eläinten aiheuttamien ekologisten vaikutusten selvittämiseen. Lakiehdotuksen mukaan nämä villiintyneiden kotieläinten tai löytöeläinten tutkimukset voisi tehdä vain eläinkoelautakunnan myöntämällä poikkeusluvalla.
− Käytännössä poikkeusluvan turvin voitaisiin tutkia esimerkiksi villiintyneitä kissoja tai Helsingin citykaneja tavalla, joka edellyttäisi niiden kiinni ottamista vaikkapa seurantapannan asentamista tai verinäytteen ottamista varten. Jos poikkeusmahdollisuutta ei sisällytettäisi lakiin, näiden eläinten käyttö tutkimuksessa olisi mahdollista vain siten, että eläimiä seurataan luonnossa ilman kiinni ottamista ja mahdollisia veri- tai muita näytteitä otetaan vain lopetetuilta eläimiltä, kertoo eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola maa- ja metsätalousministeriöstä.
Eläimestä ihmiseen tarttuvien tautien selvittäminen olisi mahdollista
Voimassa olevan lain ulkopuolelle on rajattu eläintautilanteen seurantaa tai selvittämistä varten tehtävä näytteenotto eläimestä. Nämä tutkimukset eivät siis voimassa olevan lain mukaan ole eläinkokeita ja niissä on nykyisinkin voitu tarvittaessa käyttää myös villiintyneitä kotieläimiä ja löytöeläimiä. Jatkossa koe-eläinlain soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan myös eläintautitutkimusta ja nämä tutkimukset vaatisivat jatkossa eläinkoeluvan.
Tutkimuksilla voisi olla tarpeen selvittää esimerkiksi sitä, esiintyykö villiintyneissä kotieläimissä ja löytöeläimissä jotain tiettyä eläimistä toisiin eläimiin tai ihmisiin tarttuvaa tautia. Löytöeläintaloihin tuotujen eläinten käyttäminen tutkimukseen tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi verinäytteen ottamista sen selvittämiseksi, esiintyykö niillä jotain tiettyä sairautta enemmän kuin vaikkapa sisäkissoilla.
− Löytöeläintaloihin tuotujen eläinten omistaja pitäisi aina pyrkiä selvittämään ja jos omistaja on tiedossa, eläintä voitaisiin käyttää tutkimuksessa vain omistajan suostumuksella. Eläintautitutkimusten lisäksi myös villiintyneiden kotieläinten ja löytöeläinten hyvinvointiin liittyvät tutkimukset tai esimerkiksi villiintyneiden kissojen luonnoneläimille aiheuttamia haittoja selvittävät tutkimukset saattaisivat edellyttää poikkeusluvan hakemista, Tiina Pullola sanoo.
Poikkeuslupa edellyttää vakavaa uhkaa
Lakiehdotuksen mukaan poikkeuslupa villiintyneiden kotieläinten ja löytöeläinten käyttöön voitaisiin myöntää vain, jos eläinten terveyttä ja hyvinvointia tai ympäristön tai ihmisten ja eläinten terveyden vakavia uhkia koskeville tutkimuksille on erityinen tarve. Lisäksi on voitava tieteellisesti perustella, että kokeen tarkoitus voidaan saavuttaa vain käyttämällä villiintyneitä kotieläimiä tai löytöeläimiä.
− Poikkeuslupaa ei voitaisi myöntää tutkimukselle, jossa on mahdollista käyttää muita kuin villiintyneitä kotieläimiä tai löytöeläimiä. Pelko villiintyneiden kotieläinten ja löytöeläinten joutumisesta laboratorioeläimiksi on siis turha, Tiina Pullola toteaa.
Villiintyneiden kotieläinten tai löytöeläinten käyttö sellaisessa tutkimuksessa, jossa voitaisiin käyttää myös laboratorioeläimiä, olisi paitsi laitonta, myös käytännössä epätarkoituksenmukaista, sillä villiintyneiden kotieläinten ja löytöeläinten taustaa tai terveystilannetta ei tunneta. Laboratorioeläimiä hyödyntävässä tutkimuksessa eläinten terveystilanteen, perimän ja kasvatusympäristön on oltava vakioituja ja tarkkaan tunnettuja, jotta tutkimuksesta saataisiin luotettavia tuloksia.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
eläinlääkintöylitarkastaja Tiina Pullola, p. 0295 16 2108
sähköposti muotoa etunimi.sukunimi@mmm.fi
