Muisteltiin tässä pari päivää sitten yhdessä ympäristöministeriön kollegan kanssa lukuisia käyntejämme Brysselissä ympäristöneuvoston kokouksissa tuossa hyvinkin lähes 20 vuotta sitten. Silloin yritettiin synnyttää EU:n maaperänsuojeludirektiiviä huonohkolla menestyksellä. Laillisesti sitova direktiiviehdotus oli vastatuulessa muutamien suurten jäsenmaiden vastustuksen takia ja Suomikin silloin katsoi, että yhteisötason strategia olisi meille riittävä. 

Paljon tuli silloin matkailtua asiaa edistämässä, mutta vaikka silloin ei maaliin päästykään, eivät nämä reissut ihan hukkaan menneet. Kun on tarpeeksi virkauraa takana, huomaa aina uudelleen palaavansa näihin ”vanhoihin” asioihin. Ja joskus jopa ilman ”eikö tätä asiaa ole vieläkään saatu kuntoon” -reaktiota. Maaperää ei siis suinkaan unohdettu, vaan huoli maaperän kunnosta pysyi komission asialistalla ja EU:n maaperästrategia hyväksyttiin marraskuussa 2021 ja Soil Monitoring Law on parhaillaan trilogivaiheessa. 

Nykyinen globaali tilanne aiheuttaa paljon huolta, mutta huoli siitä, että jäävätkö ympäristöasiat – ilmastonmuutos, luontokato, saastuminen, maaperä – maailmantapahtumien jalkoihin on ollut onneksi turha. Poliittinen epävarmuus luo toki omat ongelmansa, mutta toisaalta resilienssin, puhtaan veden, ruokaturvan ja huoltovarmuuden merkitys ymmärretään entistäkin paremmin. Nostihan presidentti Niinistökin raportissaan “Safer Together Strengthening Europe’s Civilian and Military Preparedness and Readiness”, monessa kohtaa esille maaperän merkityksen erityisesti osana huoltovarmuutta ja kestävää ruuantuotantoa. 

Maaperä on yksi Horisontti Eurooppa -ohjelman viidestä poikkitieteellisestä missiosta, joilla yritetään ratkaista laajoja yhteiskunnallisia haasteita. Komissio on tukenut maaperätutkimusta pelkästään Soil missio työohjelman puitteissa lähes 500 M€:lla – enemmän kuin koko Horisontti 2020 –ohjelma koko kestonsa aikana. Yksi maaperämission tavoitteista on myös luoda vuoteen 2023 mennessä 100 testi- ja koulutusympäristöä (Living Labs and LIghthouses) Eurooppaan, joissa edistetään maaperän kasvukuntoa, jaetaan hyviä käytäntöjä ja edistetään erityisesti paikallisiin olosuhteisiin räätälöityjä ratkaisuja sekä maatalous -ja metsämailla, että kaupunkiympäristöissä. 

Maaperämission puitteissa onkin jo käynnissä 25 Living Lab –aluetta ja näissä häärää 170 partneria 16 maassa. Huono puoli on, että nämä alueet ovat toistaiseksi sijoittuneet Etelä-Eurooppaan ja kattavat lähinnä vain maatalousmaita. Lisää metsäisiä ja kaupunkien maaperään keskittyviä Living Lab -alueita tarvitaan, erityisesti Pohjois-Eurooppaan – tästä olemme komission kanssa samaa mieltä.

Suomi on MMM:n johdolla käynnistänyt oman kansallisen työnsä maaperämission sateenvarjon alla. Perustimme Mission kansallinen tukiryhmä loppukeväästä tänä vuonna ja olemme kokoontuneet jo kahdesti. Mukana on toimijoita niin ministeriöistä, tutkimuslaitoksista, yliopistoista kuin sidosryhmistä. Asialistalla on ainakin asiasta viestimisen lisäksi, kartoittaa Suomen potentiaalisia Living Lab -alueita, joiden avulla saisimme asiaa liikahtamaan eteenpäin. Komission rahoitus ei ole autuaaksitekevä tässä vaan työtä voi ja saa tehdä joka tasolla. Loppujen lopuksi me itse vastaamme siitä, millaisessa kunnossa maaperämme on ja miten sitä hoidamme.

Hyvää YK:n Maailman maaperäpäivää kaikille! 

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriön tutkimus- ja oikeusyksikössä