Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Nyt on aika keskustella kotimaisesta kalasta

Risto Lampinen Julkaisupäivä 9.3.2020 7.01 Blogit MMM

Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hallitusohjelman mukaisen kotimaisen kalan edistämisohjelman valmistelun.

Keskeiseksi tavoitteeksi on otettu suomalaisten kalan syönnin nostaminen nykyisestä 1,7 viikkoannoksesta syöntisuositusten mukaiseen 2,5 viikkoannokseen vuonna 2027. Lähtökohtana on tavoitteen saavuttaminen markkinaehtoisesti pääosin kotimaiseen kalaan perustuen hyödyntämällä kalavaroja kestävästi ja ympäristön hyvä tila säilyttäen.

Miksi kalaa pitäisi syödä enemmän? Tuoreen tutkimustiedon valossa kalaisa ruokavalio on erittäin terveellinen. Lisäksi kalaisan ruokavalion ilmastovaikutukset olisivat 30% alhaisemmat kuin nykyisen suomalaisen keskimääräisen ruokavalion (VN TEAS -selvitys).

Miksi pitäisi syödä juuri kotimaista kalaa? Kotimaiseen kalaan perustuvan kulutuksen kasvulla olisi Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan mm. seuraavat taloudelliset vaikutukset Suomessa:

  • Kalatalouden arvoketjun arvo nousisi 1,6 miljardista eurosta 2,5 miljardiin euroon
  • Alan työllistävyys nousisi 5 000 henkilötyövuodesta 9000 henkilötyövuoteen
  • Kalatuotteiden kauppataseen alijäämä pienenisi 350 miljoonasta eurosta 150 miljoonaan euroon.

Käytännössä tavoitteen toteutuminen tarkoittaisi Suomessa kotimaisen kaupallisen kalan elintarvikekäytön kasvua noin 25 miljoonasta kilosta 85 miljoonaan kiloon vuodessa. Tavoite on todella kova. Sen saavuttaminen ei ole kuitenkaan nähdäkseni mahdotonta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin kovaa työtä, johdonmukaista päätöksentekoa yhteiskunnassa ja onnistumista mm. seuraavissa avainkysymyksissä.

Kalankasvatuksessa meidän tulee kyetä hyödyntämään uusien teknologioiden, kuten kiertovesi- ja avomerikasvatuksen sekä kiertotalousratkaisujen, tuomat kasvumahdollisuudet yritystoiminnan ja ympäristön kannalta tasapainoisesti.

Silakkatuotteiden osalta tulee saada aikaan kuluttajien ostokäyttäytymiseen perustuva kysynnän kasvu. Tämä edellyttää tuotekehitystä ja uusia tuoteinnovaatioita. Viime aikoina julkisuudessa käydystä keskustelusta (Yle MOT) huolimatta kalastusyrityksillä on nähdäkseni mm. toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän ja MSC-sertifikaatin ansiosta hyvät edellytykset tarvittaessa vastata lisääntyvään silakan elintarvikekysyntään ja luoda muutenkin merkittävää lisäarvoa yhteiskuntaamme.

Merialueen rannikkokalastuksessa ja sisävesikalastuksessa tulee löytää ratkaisut yritystoiminnan kannattavuuden pullonkauloihin, jotka liittyvät mm. yritystoiminnan rahoitukseen, kalastusmahdollisuuksiin ja hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamiin ongelmiin. Tämä mahdollistaisi sen, että ala pystyy vastaamaan paremmin markkinoiden kysyntään ja lisäämään myös vajaasti hyödynnettyjen kalojen tarjontaa.

Kotimaisen kalan edistämisohjelmasta keskustellaan vielä poliittisella tasolla ennen kuin se lähetetään virallisesti lausunnoille. Kannustan kaikkia kiinnostuneita osallistumaan aktiivisesti keskusteluun, nyt on paras aika sille.

Pian on kuitenkin myös ryhdyttävä sanoista tekoihin, jotta kykenemme hyödyntämään kotimaiseen kalaan liittyvät suuret ja moninaiset hyödyt.

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksikön päällikkö.

Linkit:
VN TEAS selvitys: Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät
 

Biotalous Kalat MMM Poimi pääuutiseksi Risto Lampinen

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.
P
Paavo Paju 4 Vuodet sitten
Katastrofin kautta.



Kalatalousaluepäivien avajaispuheessaan maa- ja metsätalousministeri Lepän johtoajatuksena oli että suomalaiset pitäisi saada syömään enemmän kotimaista kalaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana ministeriön toimesta on kuitenkin keskitytty enemmänkin suomalaisen, varsinkin rannikonläheisen ammattikalastuksen alasajoon.



Ympäristöministeriö ja luonnonsuojelujärjestöt ovat antaneet toiminnalle voimakasta tukea. Ympäristöministeriö perustamalla yhä uusia luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja joiden alueilla ammattikalastusta on rajoitettu tai se kokonaan kielletty. Luonnonsuojelujärjestöt, joille merimetsojen harmaahylkeiden ja Itämeren norppien suojelu on ollut jo medianäkyvyydenkin kannalta ykkösasia. Kalat, ehkäpä jokikalastusta lukuun ottamatta eivät ole olleet edes lapsipuolen asemassa.



Jäljet alkavat näkyä. Varsinaisia ammattikalastajia on jo vähemmän kun Saimaalla norppia ja kukaan nuori ei niin hullu ole että alalle, jonka kannattavat toimintaedellytykset on viety, ryhtyisi. Pahiten tilanteesta nyt ja tulevaisuudessa kärsii kuitenkin suomalainen kuluttaja, kolmisen miljoonaa ruokakuntaa.



Kotimainen kala on kaupasta katoamassa, osin kadonnutkin, vaikka ministeri sanoisi mitä.

Puheita, komiteoita, työryhmiä, näennäistä asioiden hoitoa on ratkaisuiksi tarjottu. Yhtä tyhjän kanssa. Kalakannat, kalastajat hupenevat, kuluttajan kalatiski tyhjenee.



Syökää särkeä. Siinä ministeriöiden ja luontojärjestöjen väistö. Onko sitäkään kaupoissa myynnissä. Ei ole. No, ostetaanpa sitten Norjalaista kasvatettua lohta kun ei kotimaista kalaa ole tarjolla tai jos sattuu olemaan niin sen hintaa on romahtaneiden saaliiden johdosta ollut pakko nostaa, että kalastajaparka edes jonkinlaisen tilin työstään saisi.

Katastrofi on valmis.

Ratkaisu tilanteeseen on sinänsä helppo. Palautetaan nopeasti merialueen hylje- ja norppapopulaatiot 15 vuotta sitten vallinneelle tasolle, merimetsokannan koko neljännekseen nykyisestä. Eikä sitten kestä kun 15-20 vuotta niin kalakannat ovat toipuneet ja kotimaista luonnonkalaa on jälleen kaupasta saatavana kohtuuhintaan.





Tai sitten kuunnellaan edelleenkin toiveita, tyhjiä lupauksia, kootaan työryhmiä ja ostetaan ulkomaista kalaa. Ja kalakantojen toipuminen katastrofista siirtyy ensi vuosisadalle.



Miksi aina katastrofin kautta ? Miksi.



Paavo Paju, 25 vuotta eri kalatalouden järjestöissä surullisena katastrofiin luisumista seurannut.