Tilastokeskus julkaisi tänään 30.5. pikaennakkotiedot vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaariosta eli alustavan laskelman ihmisen toiminnasta syntyvistä kasvihuonekaasupäästöistä ja -poistumista tietyin poikkeuksin. Maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön muodostaman LULUCF-sektorin osalta tiedot päivittyvät vielä joulukuussa, jolloin päivitetään inventaariolaskentaan tietoa pinta-aloista, puustosta, hakkuista ja kotimaisen puun käytöstä.

Kun maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön tulevia päästöjä ja poistumia yritetään ennakoida, on huomioon otettava monenlaisia epävarmuustekijöitä. Nämä aiheutuvat sekä luonnon biologisista mekanismeista ja niiden monimutkaisista keskinäisistä vaikutuksista että ihmisen toiminnasta. llmastonmuutoksen vaikutus on havaittu esimerkiksi maaperän päästöjen lisääntymisenä turvemailla, kun lämpötilan nousu kiihdyttää turpeen hajoamista. Keski-Euroopassa metsien hiilensidontaan vaikuttavat metsätuhot, kuten myrskyt ja niitä seuraavat kaarnakuoriaisepidemiat, ovat yleistyneet.

Sään ääri-ilmiöitä, kuten pitkiä hellejaksoja ja tavallista korkeampia tulvia, on alkanut esiintyä Suomessakin. Kuumat ja kuivat jaksot, mutta toisaalta myös liiallinen vedensaanti hidastavat hiiltä sitovien puiden kasvua. Kansainvälisen kaupan dynamiikka vaihtelee, ja viime aikoina geopoliittinen tilanne on kaventanut suomalaisen metsäteollisuuden hankinta-aluetta. Tämä taas on heijastunut kotimaisen puun käyttöön.

Nyt kun käytössämme on vuoden 2023 kasvihuonekaasuinventaarion pikaennakkotiedot, voimme tehdä ensimmäisen alustavan arvion vuosien 2026−2029 taseesta. Käydään kuitenkin ensin läpi pari perusasiaa Euroopan unionin LULUCF-asetuksen mukaisista velvoitteista kaudelle 2026−2030.

Kauden 2026−2030 jäsenmaakohtaisissa LULUCF-velvoitteissa on kaksi osaa: vuosien 2026−2029 tase ja vuoden 2030 lisäinen tavoite eli paljonko tulisi hiilinieluja vahvistaa ja päästöjä vähentää maankäyttösektorilla nettona. Suomen velvoite vuodelle 2030 on lisätä nettonieluja 2,889 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vertailuvuosien 2016–2018 keskiarvosta. Uusimpien käytössä olevien raportoitujen kasvihuonekaasuinventaariotietojen (inventaariolähetys 2022) perusteella Suomen tavoite vuodelle 2030 olisi saavuttaa maankäyttösektorilla -7,6 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruinen nettonielu.

Vuosien 2026−2029 tase määräytyy vuosien 2021–2023 keskiarvon sekä vuoden 2030 tavoitteesta laskettavan lineaarisen kehityspolun perusteella. Taseessa lasketaan yhteen jokaisen neljän vuoden tavoite, joka muodostuu 2021–2023 keskiarvon ja lineaarisen kehityspolun välisestä pilarista. Nelivuotiskaudella nielun suuruudet voivat vaihdella vuosittain.

Tämän päivän tietojen mukaan arvio Suomelle vuosien 2026–2029 yhteenlasketuksi taseeksi olisi noin -27 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mikä vastaa keskimäärin -6,75 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin suuruista vuotuista tavoitetta maankäyttösektorin nettonielulle. Olen käyttänyt laskelmassani vuosien 2021 ja 2022 raportoitua inventaariotulosta ja vuoden 2023 osalta pikaennakkotietoa.

Kauden 2026−2030 velvoitteiden täyttymistä tarkastellaan vuonna 2032, kun käytössä on vuoden 2030 viralliset raportoidut tiedot. Nelivuotistasetta tarkastellaan tuolloin myös uudelleen sen suhteen, ovatko inventaarioon tehty menetelmäkehitys tai tarkentuneet lähtötiedot muuttaneet taseen laskennan perusteena olleita lukuja ja siten taseen suuruutta.

Meillä Suomessa maankäyttösektorin tutkimukseen on panostettu ja kasvihuonekaasuinventaariota on määrätietoisesti kehitetty. Myös EU:n LULUCF-asetus edellyttää, että laskelmissa käytettävää tietoa kehitetään. Siksi on todennäköistä, että tasetta ja vuoden 2030 tavoitetta kuvaavat lukuarvot tulevat muuttumaan tarkasteluvuoteen 2032 mennessä. Joudumme siis elämään vielä epävarmuudessa niin numeroiden kuin luonnon suhteen.

Kauden 2021−2025 velvoitteet lasketaan eri periaattein. Voit lukea niistä lisää täältä. 

Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana maankäyttösektorin ilmastoasioiden parissa.