Aion aloittaa tämän tekstin hyvin epäsuositulla mielipiteellä: Kaikki suomalainen ruoka ei ole maailman parasta. Väitän myös, että tämä on asia, jonka tunnustaminen auttaisi meitä menestymään paremmin.

Sillä kuten tässäkin blogisarjassa on todettu, meillä on aivan törkeän hyvää osaamista ruuantuotannosta (maailman pohjoisimmassa maatalousmaassa!) ja huippuluokan tutkimusta, joka siivittää kestävää ruokajärjestelmää.

Ongelma on se, että niputamme kaiken samaan. Kun kaikki tuottavat maailman parasta ruokaa, ne jotka tekevät enemmän ja paremmin jäävät varjoon. Keskiarvoruokaa on myös vaikea myydä maailmalle. 

Ja ei, en aio nyt väittää luomujärjestön johtajana, että ne paremmin tekevät ovat vain luomutoimijoita. Suomesta löytyy erilaisia huippuluokan tekijöitä koko arvoketjusta sekä kaikista tuotantotavoista ja tuotantosuunnista. Sankareita ja voittajia, jotka ansaitsisivat nykyistä enemmän hehkutusta siitä, miten hyvin he hoitavat hommansa, tuottavat laadukasta ja kestävää ruokaa ja kaikkein tärkeimpänä tekevät sen paremmin kuin muut.

En usko, että toisten nostaminen valokeilaan olisi keneltäkään pois, vaan lisäisi kaikkien mahdollisuuksia menestyä. Itseasiassa, jos uskaltaisimme paremmin tunnustaa ruuan laatuerot, olisi lisäarvotuotteiden myynti maailmallekin helpompaa.

Tasapäistäminen on kaiken suomalaisen ruuan ongelma, mutta se haastaa myös erityisesti luomutuotantoa. Luomu on laatujärjestelmä, jolla on tutkittuja hyötyjä ympäristön kemikalisoitumisen, luonnon monimuotoisuuden, maan kasvukunnon sekä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Luomusta puhuminen tuntuu silti monesta ruokajärjestelmän toimijasta vaikealta ja luomun hyödyistä uskaltavat avata suunsa oikeastaan vain luomutoimijat.

Pelkona lienee se, että kehumalla toista, painaa maahan toista, mutta eihän sen niin pitäisi mennä. Päinvastoin, kun annamme arvoa niille, jotka tekevät enemmän, kiritämme muitakin suoriutumaan paremmin.

Luomun menetelmistä puhutaan Suomessa jo hyvin paljon. Viljelykierrot, kiertotalouslannoitteet, palkokasvit, nurmet sekä laidunnus vilisevät kestävää ruuantuotantoa kuvaavissa teksteissä ja puheissa. Yllättävän usein unohdetaan mainita, että joka kymmenes suomalainen tila on luomutila, joka noudattaa näitä menetelmiä säntillisesti ja aina, lainsäädännön velvoittamana.

Meillä on Suomessa todella vahvaa luomutuotantoa ja osaamista luomuun. Pohjoinen sijainti on myös erinomainen ympäristö luomutuotannolle ja Suomessa sijaitsee maailman suurimmat luomukeruualueet. Suomalainen luomu voisi hyvin olla maabrändimme kruununjalokivi.

Olemme jo nyt luomukauran suurvalta ja todennäköisesti hyvä osa maailmalla kiertävästä luomukaurasta on tuotettu Suomessa. Luomu tunnetaan kaikilla mantereilla ja sen vientipotentiaali on mittava. Ja ennen kaikkea siitä on mahdollista saada keskiarvoruokaa parempaa hintaa. Se jos joku on tärkeätä pohjoiselle maalle, jossa tuotantokustannukset ovat korkeat.

Tarvitsemme enemmän kisastudioita ja mitalikahveja. Menestyminen maailmalla vaatii nimittäin rohkeaa erottautumista ja kruununjalokivien hiontaa.

Loistava tilaisuus kisastudioon koittaa 23. syyskuuta EU:n luomutuotannon päivänä. European Organics Awards eli suomennettuna Euroopan luomukilpailu on valinnut tänä vuonna jopa KAKSI suomalaista toimijaa kilpailun tiukkaan finaaliin ja mitalikolmikkoon. Etelä-Savo on valittu Paras luomualue -sarjan kolmen finalistin joukkoon ja luomuviljelijä Tommi Hasu kilpailee puolestaan parhaan luomuviljelijän tittelistä.

Nämä mitalisijat on saavutettu tekemällä enemmän kuin muut. Nostetaan sille maljat yhdessä! Ja pidetään huolta, että Suomeen tulee mitaleja jatkossakin.

Kirjoittaja on luomualan yhteistyöjärjestö Pro Luomun toiminnanjohtaja, joka uskoo, että suomalainen ruoka voisi olla seuraava Nokia, kunhan maailmalle lähdetään kestävyys edellä.