Vuosi 2020 jää monelle mieleen Koronavuotena. Minulle tämä vuosi jää mieleen erityisesti vuotena, jolloin huoltovarmuuden merkitys tunnustettiin laajamittaisesti koko yhteiskunnassa ja suomalaisen ruuan arvostus nousi. 

Hyvinä aikoina toiset ovat pitäneet huoltovarmuutta välillä liian kalliina ylläpitää. Usein kuulee sanottavan, että yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi tuoda ruoka ulkomailta kuin panostaa omaan alkutuotantoon ja teollisuuteen. Tämä kevät osoitti sen, että alkutuotannon ja sitä jalostavan teollisuuden on parasta olla omissa käsissä. Kotimainen, hyvin toimiva ruokajärjestelmä, aina pellolta pöytään, tuo työtä ja hyvinvointia. Se myös turvaa ruuan saatavuuden vaikeinakin aikoina.

Suomalaisen ruuan arvostus on kasvanut kuluneen vuoden aikana. Suomalaiset kuluttajat ovat hyvin alkuperäuskollisia ja tunnistavat kotimaisen ruuan valtit. Kaupoissa myytävästä ruuasta peräti 80 % on kotimaista alkuperää ja kuluttajatutkimuksien mukaan ruuan alkuperän merkitys on lisääntynyt. Koronapandemia opetti suomalaiset taas laittamaan ruokaa ja arvostamaan aitoja, alkuperäisiä raaka-aineitamme. Tästä osoituksena esimerkiksi perunan kulutuksen kasvu.

Suomalainen ruokajärjestelmä on toistaiseksi toiminut hienosti koronapandemian aikana. Poikkeustilannetta ei juuri huomaa ruokakaupassa ostoksia tehdessä, jos nyt unohtaa alkuvaiheen hamstrauksen aiheuttamat pienet saatavuusongelmat. Hamstraus oli osoitus siitä, että epävarmassa tilanteessa turvallisuutta haetaan kotivarasta. Kotivara olisi hyvä olla jokaisella, ihan normaaliaikanakin. 

Toki pandemia toi eteen myös ongelmia. Ensimmäiseksi piti ratkaista työvoiman saatavuuteen liittyvät kysymykset. Työvoiman liikkuvuus ei ole lainkaan yksinkertaista ratkaista pandemia-aikana. Toinen suuri huoli oli sairastuminen tiloilla, teollisuudessa, logistiikassa ja kaupassa. Onneksi sairastumisten kanssa on toistaiseksi pärjätty aika hyvin, mutta se edellyttää, että toimijat noudattavat ohjeita ja miettivät uudelleen yritykselle sellaiset prosessit, jotka soveltuvat pandemiatilanteeseen. Avainasemassa on ollut myös Suomen onnistunut koronastrategia ja suomalaisten tahto noudattaa viranomaisohjeita. Näiden ansiosta sairastuvuusluvut ovat pysyneet maltillisina. Koronapandemia on edelleen vahvasti päällä, eikä ole lainkaan vara lipsua ohjeiden noudattamisesta. Se on meidän kaikkien velvollisuus.

Ruokajärjestelmän häiriöttömän toiminnan turvana on toimijoiden hyvä yhteistyö elintarvikehuoltoon liittyvissä huoltovarmuuskysymyksissä. Tieto on välittynyt elinkeinon, huoltovarmuuskeskuksen ja viranomaisten välillä hyvin. Tilannekuvaa päivitetään säännöllisesti ja mahdollisia ongelmia ennakoidaan jo ennen niiden syntymistä. Häiriötekijöistä selviämistä on harjoiteltu säännöllisesti, tositilanteessa harjoittelusta on ollut aidosti apua.

Yhteishenkeä tarvitaan myös jatkossa, sillä koronapandemia ei ole vielä ohi. Toivoisin, että hyvä yhteistyö ei jää pelkästään häiriötilanteiden aikaiseksi toimintatavaksi. Meillä on kaikki mahdollisuudet tehdä suomalaisesta ruuasta menestystarina, lisätä sen merkitystä kansantaloudelle ja koko yhteiskunnalle. Tähän pääseminen edellyttää luottamukseen perustuvaa yhteistyötä ja aitoa halua viedä asioita yhdessä eteenpäin.