Paikkatietopoliittisen selonteon laatiminen on edennyt vaiheeseen jossa on järjestetty lukuisia työpajoja, seminaareja, kuulemisia ja tapaamisia. Osaprojektit ovat tuottaneet raporttinsa ja niiden käsittely niin hanketoimistossa kuin johto- ja ohjausryhmissä on alkanut. Materiaalia on valtavasti ja siitä tulisi kyetä löytämään olennainen poliittisen ohjauksen aikaansaamiseksi. Kun sitä tehdään ensimmäistä kertaa, on se tietyllä tavalla etu ja toisaalta huolenaihe. Onko kaikki oleellinen tullut otettua huomioon?

Ymmärryksen lisääminenkin tavoitteena

Paikkatieto on sanana vaikea. Jokainen meistä käsittää sen vähän eri tavalla. Varsinkin kun me paikkatietouskovaiset vielä muistutamme, että 80 %:lla kaikesta tiedosta on sijaintiominaisuus. So what? Muistan erään kansainvälisen paikkatietokonferenssin, jonka iltaohjelmana oli kriketin pelaaminen. Se oli hauskaa, tyylikästä ja brittiläiseen arvokkuuteen liittyvää herrasmiesten touhua. Seuraavana aamuna eräs osallistujista piti kiitospuheen kriketti-illasta todeten, että krikettipeli oli yhtä kiehtovaa kuin INSPIRE-direktiivi; kaikki ovat siitä kiinnostuneita ja innoissaan, mutta kukaan ei ymmärrä kummankaan sääntöjä!

Paikkatietopoliittisen selonteon yhtenä tavoitteena pidän yhteisen ymmärryksen lisäämistä. Ihan käsitteistä lähtien. Kysymys on viestinnästä. Varmistamme että puhumme varmasti samasta asiasta. Se vaatii kuuntelemista ja toisen toimintaprosessien tuntemista ja/tai niihin paneutumista. Tarpeiden määrittämistä ja pelisääntöjen löytämistä. Ja monta muuta asiaa. Paikkatietopoliittisen selonteon laadinta on saattanut kyseisen tiedon tuottajat, käyttäjät, jatkojalostajat, tutkijat ja kansalaiset saman pöydän ääreen ja strukturoidulla tavalla käsittelemään yhteistä asiaa. Ei se ole ihan vähän sekään.

Pelisäännöillekin paikka tarjolla

Puhutaan paljon siitä, että tieto on tämän päivän öljyä; raaka-ainetta. Onko paikkatieto jo jalostetumpaa öljyä; moottoriöljyä vai polttoainetta? Viisastellaanpa näillä vertauskuvilla miten tahansa, paikkatiedot ovat pääsääntöisesti avoimia tietoja yhteiskunnan eri käyttötarpeisiin; esimerkiksi paremman päätöksenteon pohjaksi tai uuden liiketoiminnan edistämiseksi. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa tulee toiminnalle olla yhteiset pelisäännöt. Selontekotyöllä luodaan niiden edellytyksiä.

Kirjoittaja on Maanmittauslaitoksen pääjohtaja