Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Hiilikompensaatioiden kehittäminen kaipaa selkeitä pelisääntöjä

Tatu Torniainen Julkaisupäivä 3.2.2021 14.56 Blogit

Yritykset, muut yhteisöt ja myös yksityiset henkilöt ovat alkaneet kiinnostua päästöjensä kompensoimisesta, ja Suomeenkin on syntynyt vapaaehtoisia kompensaatiopalveluja tarjoavia toimijoita. Kehitys on Suomessa vielä alkuvaiheessa, eikä meillä ole kansallisesti sovittuja pelisääntöjä tai periaatteita ohjaamassa toimintaa. Näyttää lisäksi siltä, ettei kotimaisissa hankkeissa ole – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – lähdetty hyödyntämään myöskään kansainvälisesti kehitettyjä alan standardeja.

Myös se, kenen tehtävänä em. pelisääntöjen laatiminen olisi, on avoin kysymys. Toiveita on esitetty sekä valtiovetoisesta että toimijoiden omaehtoisesta prosessista. Ongelmaksi on nähty myös se, ettei kompensaatioista saaduilla hyödyillä ainakaan tällä hetkellä voida edistää virallisesti asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Hiilikompensaatiota tarjoavia toimijoita on monenlaisia. Suomessa toimijat tarjoavat pääsääntöisesti maankäyttöön – metsiin, maatalouteen ja maaperään – liittyviä palveluita. Myös toimenpiteitä on erilaisia, esimerkkeinä joutoalueiden metsitys, metsien lannoitus, puuston kiertoajan pidentäminen ja maatalousmaan hiilensidonnan lisääminen. Siitä, mitkä toimenpiteistä ovat ilmaston kannalta hyödyllisiä ja tehokkaita ja mitkä olisivat ne kriteerit, joilla vaikutuksia voitaisiin arvioida läpinäkyvästi, tarvitaan lisää tietoa.

Keskeisenä arviointikriteerinä pidetään yleisesti lisäisyyttä, joka määritellään tapauskohtaisesti suhteessa perusuraan eli tilanteeseen, jossa vaikutuksiin tähtääviä kompensaatiotoimia ei olisi tehty lainkaan. Esimerkiksi pelkkä metsän omistaminen ei tuota kompensaatiota ilman hiilensidontaa tai hiilivarastoja kasvattavia erityistoimenpiteitä.

Kompensaatiohankkeiden vaikutukset ovat meillä toistaiseksi suhteellisen vähäisiä. Niitä on siksi vaikeaa todentaa kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmin. Hankkeiden merkitystä ei kannata kuitenkaan aliarvioida, koska kompensaatioilla voi myös meillä olla kehityskulusta riippuen jatkossa isokin rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Hillintätoimien markkinapohjaiselle rahoitukselle arvioidaan, erityisesti koronapandemian jälkeen, olevan entistä enemmän tarvetta.

Kompensaatiohankkeet painottuvat Suomessa vahvasti metsiin. Onko siis aihetta huolestua puun riittävyydestä teollisuuden raaka-aineeksi?

Vastaus kysymykseen ei ole yksiselitteinen, koska kompensaatiopalvelut eroavat sekä toimenpiteiltään että vaikutuksiltaan. Joidenkin toimien, kuten metsityksen ja lannoituksen, voidaan katsoa jopa lisäävän puun tarjontaa, kun taas toiset voivat sitä vähentää. Rajoitteeksi voi muodostua myös aika, sillä tuotetun nielun tulisi olla mahdollisimman pysyvä, mielellään sata vuotta tai jopa enemmän. Toiminnan volyymin tulisi joka tapauksessa olla nykyistä huomattavasti laajempaa, jotta sillä voitaisiin katsoa olevan vaikutusta vaikkapa puumarkkinoihin tai peltomaan hintoihin.

Kansainvälisesti kompensaatiot eivät ole uusi ilmiö, erilaisista valtion tai yksityissektorin järjestelmistä tai näiden yhdistelmistä on löydettävissä lukuisia esimerkkejä. Mielenkiintoisia malleja on esimerkiksi Saksassa, jossa valtio on ottanut kompensaatiohankkeet ohjaukseensa. Tai Itävallasta ja Sveitsistä, joissa hankkeiden painopisteenä on soiden ja turvemaiden ennallistaminen.

Esimerkiksi soiden ennallistamisesta on hyötyä sekä vesitalouden että monimuotoisuuden kannalta, mutta ilmaston kannalta toimet voivat olla ilman hyvää suunnittelua jopa haitallisia. Eri toimenpiteiden etuja ja haittoja onkin syytä tarkastella kokonaisvaltaisesti, ei vain yhteen näkökulmaan rajoittuen. Tästäkin tarvitsemme edelleen lisää tietoa.

Suomen kompensaatiomarkkinoiden kehittymiseen vaikuttaa kaiken kaikkiaan myös alan kansainvälinen kehitys ja esimerkiksi se, mihin suuntaan EU jatkossa kehittää ilmastopolitiikkaansa. Myös kompensaatioiden suhde kansalliseen ilmastopolitiikkaan ja esimerkiksi LULUCF-säädökseen on määriteltävä. Tulevia ilmastotoimenpiteitä suunniteltaessa on joka tapauksessa tärkeää muistaa, että niiden ensisijaisena tavoitteena on päästöjen vähentäminen.

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) julkaisi tammikuun lopulla Gaia Consulting Oy:n ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tuottaman selvityksen Suomessa toimivista maankäyttösektorin kompensaatioita tarjoavista hankkeista ja niiden kehitystarpeista. Selvitys on osa maankäyttösektoria koskevaa laajaa Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Selvitysraportti on 28.1.2021 julkaistun MMM-tiedotteen liitteenä.

Neuvotteleva virkamies Tatu Torniainen työskentelee ministeriön luonnonvaraosaston metsä- ja bioenergiayksikössä. Hiilikompensaatioselvityksessä hän toimi hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana. 

Luonto ja ilmasto MMM013:00/2020 Maaseutu Metsät Ruoka ja maatalous Tatu Torniainen

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.