Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Metsäpuiden geenivarojen suojelu on osa luonnon monimuotoisuuden suojelua

Sanna Paanukoski Julkaisupäivä 22.3.2021 9.28 Blogit MMM

Metsien monimuotoisuuden suojeluksi ei aina riitä tietyn yksittäisen puun tai metsäalueen suojelu rauhoittamalla ja jättämällä se koskemattomaksi. Myös lajin sisäinen eli geneettinen monimuotoisuus on suojelemisen arvoinen asia. Sen tarkoituksena on turvata erilaisten yksilöiden kirjo ja tätä kirjoa ylläpitävät prosessit.

Ajatus metsäpuiden geenivarojen suojelusta tuotiin Suomessa ensimmäisen kerran esiin 1970-luvulla Metsänjalostustoimikunnan mietinnössä. Tavoitteena oli välttää Keski-Euroopassa jo tuolloin vallinnut tilanne, jossa alkuperäisiä luonnonmetsiköitä oli enää vaikea löytää, koska metsiä oli uudistettu jo pitkään käyttäen vierasta tai tuntematonta alkuperää olevia siemeniä tai taimia.  

Velvoite geenivarojen suojeluun perustuu kansainvälisiin sopimuksiin. Tärkeimpiä niistä ovat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n toimintaohjelma metsäpuiden geenivarojen suojelemisen, kestävän käytön ja kehittämisen edistämiseksi (Global Plan of Action, GPA), biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus CBD sekä FOREST EUROPE -prosessi, jonka velvoitteista huolehditaan EUFORGEN-ohjelman kautta.

Asian tärkeyttä ei kuitenkaan valitettavasti ole tunnistettu kaikissa kansainvälisissä prosesseissa: esimerkiksi toukokuussa 2020 julkaistu EU:n biodiversiteettistrategia ei tunnista ollenkaan metsäpuiden geenivarojen suojelua.

Käytännön työ metsäpuiden geenivarojen suojelemiseksi pääsi Suomessa alkuun vuonna 1992, kun ensimmäinen geenireservimetsä perustettiin Kerimäelle. Tällä hetkellä meillä on kaikkiaan 44 geenireservimetsää, joiden pinta-ala on yhtensä yli 7 000 hehtaaria.  Geenivarojen suojelusta vastaa Luonnonvarakeskus Kansallisen geenivaraohjelman tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti, ja työtä ohjaa sidosryhmien edustajista koottu laajapohjainen geenivaraneuvottelukunta.

Suuri osa geenireservimetsistä sijaitsee valtion mailla, ja niiden hoito-ohjeet Metsähallitukselle antaa Luonnonvarakeskus. Geenireservimetsiköt uudistetaan pääsääntöisesti luontaisesti. Aina se ei kuitenkaan onnistu ilman ihmisen apua. Geenireservimetsien hoidossa pyritään siihen, että mahdollisimman monet puuyksilöt kukkivat ja tuottavat siitepölyä ja siemeniä ja että uutta puusukupolvea syntyy runsaasti. Uusien sukupolvien nopea syntyminen edistää evoluutiota ja sopeutumista muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.

Erityisesti jalojen lehtipuiden geneettistä monimuotoisuutta suojellaan myös tätä tarkoitusta varten perustetuissa geenivarakokoelmissa. Tiettyjen puiden osalta nämäkään toimet eivät kuitenkaan vielä riitä. Jos tuholaiset pääsevät iskemään geenireservimetsiin ja -kokoelmiin, on suojelussa käytettävä kryopreservaatiota eli pitkäaikaista säilytystä nestemäisessä typessä. Esimerkkejä tällaista menetelmää vaativista puulajeista ovat saarnensurman uhkaama saarni ja hollanninjalavataudin uhkaamat kynä- ja vuorijalava.

Geenivarojen suojelulla varmistetaan se, että metsäpuiden perimä säilyy mahdollisimman monimuotoisena ja että puilla on paremmat mahdollisuudet sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin kuten ilmastonmuutokseen.

Sanna Paanukoski
neuvotteleva virkamies

Kirjoittaja työskentelee maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston metsä- ja bioenergiayksikössä. Hän on geenivaraneuvottelukunnan jäsen.

Tutustu myös näihin:

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.