Keskeinen lainsäädäntö - bio- ja geenitekniikka
Kansallinen lainsäädäntö
Laki metsänviljelyaineiston kaupasta 241/2002
Siemenlaki 600/2019
Geenitekniikkalaki 377/1995
Valtioneuvoston asetus geenitekniikasta 928/2004
Valtioneuvoston asetus asetuksen (EY) N:o 1829/2003 kansallisista järjestelyistä 910/2004 (muutettu asetuksilla 135/2008 ja 846/2019)
Laki muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamisesta 445/2019
Laki kasvinjalostajanoikeudesta 789/1992
Suomen patenttilaki 550/1967 (muutoksineen)
Euroopan unioni on antanut muuntogeenisiä organismeja koskevia säädöksiä (direktiivi 2009/41/EY geneettisesti muunnettujen mikro-organismien käytöstä suljetussa tilassa ja direktiivi 2001/18/EY geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellista levittämistä ympäristöön sekä asetus (EY) N:o 1829/2003 muuntogeenisistä rehuista ja elintarvikkeista). Niiden mukaisesti muuntogeenisten (eli gm-) organismien on käytävä läpi yksityiskohtainen hyväksymismenettely, jossa myös niiden terveys- ja ympäristövaikutukset arvioidaan tapauskohtaisesti.
Muuntogeenisten organismien käyttö ja tuotteiden markkinointi perustuu ennakkohyväksymismenettelyyn, jossa lupaa ei myönnetä ennen kuin gm-organismin tai siitä saatavan aineksen käytön tuotteessa on osoitettu olevan turvallista ihmisille, eläimille ja ympäristölle. Ennakkohyväksyntää koskeva päätöksenteko perustuu korkeatasoisen asiantuntemuksen käyttöön, tieteelliseen turvallisuusarviointiin ja ennalta varautumiseen.
Suomen eläviä muuntogeenisiä organismeja koskeva lainsäädäntö on saatettu vastaamaan EY-säädöksiä. Muuntogeenisiä organismeja koskevat direktiivit 2009/41/EY ja 2001/18/EY on toimeenpantu geenitekniikkalailla (377/1995) ja valtioneuvoston asetuksella geenitekniikasta (928/2004), joista vastaa sosiaali- ja terveysministeriö.
EY:n siemenkauppaa koskevia direktiivejä muuttavan direktiivin (98/95/EY) geenitekniikkaa koskevat asiat on sisällytetty siemenlakiin (600/2019). Muuntogeenistä kylvösiementä saa tuottaa ja markkinoida vain, jos sen haitattomuus ihmisen terveydelle ja ympäristölle on varmistettu tarpeellisilla tutkimuksilla ja muilla toimenpiteillä.
Lailla metsänviljelyaineiston kaupasta (241/2002) pantiin täytäntöön EY:n metsänviljelyaineistodirektiivin (1999/105/EY) ja sen muuntogeenistä perusaineistoa koskevat vaatimukset (lain 8§).
Luonnonmukaisessa tuotannossa muuntogeenisten organismien ja niistä johdettujen tuotteiden käyttö on kielletty neuvoston asetuksella (EY) N:o 1804/1999. Kiellon soveltamiseksi voidaan komission asetuksella asettaa kynnysarvo sekoittumiselle, joka ei ole vältettävissä. Kielto ei koske eläinlääkkeitä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/412 säätää direktiivin 2011/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten organismien viljelyä tai kieltää se alueellaan. Direktiivi on pantu kansallisesti voimaan lailla muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamisesta 445/2019.
Biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa (CBD) on geenitekniikan käyttöön liittyviä artikloita. Yleissopimukseen liittyy Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirja, jonka tarkoituksena on säädellä biotekniikalla tuotettujen elävien muunnettujen organismien (EMO) valtioidenvälisiä siirtoja. Yleissopimus on saatettu kansallisesti voimaan asetuksella 78/1994.
EU on antanut gm-organismien vientiasetuksen (EY) N:o 1946/2003, joka tarvittiin Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan saattamiseksi voimaan yhteisössä. Suomi on ratifioinut pöytäkirjan, ja se on tullut Suomen osalta voimaan 7.10.2004. Geenitekniikkalain muutoksessa (377/1995, 5a § kohta 3) on säädetty, että tämän pöytäkirjan toimivaltaisena viranomaisena Suomessa toimii geenitekniikan lautakunta.
Maa- ja metsätalousministeriön toiminta-alueella on vaikutuksia myös bioteknologisten keksintöjen oikeudellista suojaa sekä kasvinjalostajanoikeutta koskevilla säännöksillä (direktiivi 98/44/EY, Suomen patenttilaki 550/1967 (muutoksineen), kasvinjalostajan oikeudesta annettu laki 789/1992).
Muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskevan EY-asetuksen kansallinen toimeenpano
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1829/2003 muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista alettiin soveltaa 18.4.2004. Asetuksella vahvistetaan säännöt muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuusarvioinnille, hyväksymiselle ja merkinnöille.
Näiden tuotteiden turvallisuusarvioinnin suorittaa keskitetysti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA). Jos hakemus koskee myös organismin viljelyä, pyytää EFSA jonkin jäsenvaltion kansallista toimivaltaista viranomaista suorittamaan ympäristöriskien arvioinnin. Tuotehyväksyntää koskeva käsittely tapahtuu keskitetysti yhteisötasolla sääntelykomiteamenettelyssä. Asetuksen myötä gm-elintarvikkeita ja -rehuja koskeva päätöksenteko siirtyi horisontaalisen lainsäädännön piiristä sektorilainsäädännön piiriin.
Tuotehyväksyntää koskeva hakemus jätetään kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle, joka toimittaa hakemuksen EFSAlle turvallisuusarviointia varten. EFSA saattaa hakemuksen komission ja muiden jäsenvaltioiden saataville.
Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulo edellytti kansallisia järjestelyjä. Niistä säädettiin valtioneuvoston asetuksella (910/2004, muutokset 135/2008 ja 846/2017). Asetuksen mukaisesti kansallisena yhteysviranomaisena toimii Suomessa Ruokavirasto. Gm-elintarvikkeiden ja -rehujen turvallisuusarvioinnista vastaa Suomessa Ruokavirasto asiantuntijaverkostonsa avulla. Elävien gm-organismien ympäristöriskien arvioinnin säädöstenmukaisuudesta vastaa Suomessa geenitekniikan lautakunta.
Valtioneuvoston asetuksen 910/2004 (asetus muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulon edellyttämistä kansallisista järjestelyistä niin kuin se on muutettu valtioneuvoston asetuksella 135/2008 ja valtioneuvoston asetuksella 846/2017).
Toimivalta muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen hyväksymistä koskevassa päätöksenteossa kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle sekä gm-organismien ympäristöriskien osalta geenitekniikan lautakunnalle.
Lupahakemuksesta riippuen päätös voi koskea muuntogeenistä elintarviketta ja/tai muuntogeenistä rehua sekä kyseisen muuntogeenisen organismin viljelyä.
Muuntogeenisten organismien merkintöjä ja jäljitettävyyttä koskeva EY-asetus
Asetusta (EY) N:o 1830/2003 muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja niistä valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä alettiin soveltaa 18.4.2004.
Asetuksella vahvistetaan periaatteet gm-organismien ja niistä valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljittämiselle kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjun vaiheissa. Toimijoilla on oltava käytössä järjestelmät, joiden avulla voidaan selvittää, keneltä tuotteet on saatu ja kenen käyttöön tuotteet toimitetaan. Lopullista kuluttajaa ei kuitenkaan kirjata muistiin. Toimijan on annettava tuotteen vastaanottajalle tieto siitä, onko elintarvike tai rehu valmistettu gm-organismeista, sekä tuotteen sisältämien yksittäisten gm-organismien tunnistetiedot.
Komission rinnakkaiselosuositus
Komissio on direktiivin 2001/18/EY valtuuttamana antanut suosituksen (2003/556/EY) ohjeista kansallisten rinnakkaiselotoimenpiteiden kehittämiseksi muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisesti tai luonnonmukaisesti viljeltävien kasvien seassa.