Streptococcus uberis -utaretulehdusbakteerin esiintyminen, riskit ja geneettinen vaihtelu lypsykarjoissa

Hakijat: Helsingin yliopisto ja Ruokavirasto
Vastuututkija: Päivi Rajala-Schultz (Helsingin yliopisto)
Kokonaisrahoitus: 370 000 €
Hankeaika: 1.7.2024-31.3.2028

Utaretulehdus on lypsylehmien yleisin sairaus, joka aiheuttaa suurimmat taloudelliset tappiot ja on tavallisin syy lehmien antibioottilääkityksille. Sairauden vaikutukset muodostuvat maidontuotantotappioista, maidon laadun heikkenemisestä, lisääntyneistä lääkitys-, eläinlääkäri- ja työkuluista, eläinten hyvinvoinnin heikkenemisestä, lisääntyneistä uudistuskustannuksista ja tavoiteltua pienemmistä elinikäistuotoksista. Maitotilojen vähäinen ja harkittu antibioottien kulutus sekä lypsylehmien hyvinvointi ja alhainen sairastuvuus ovat kuluttajien odotus ja perusta tilojen pitkän aikavälin elinvoimaisuudelle. Maatalouden kustannusten nousu korostaa tutkimusnäyttöön perustuvien ennaltaehkäisytoimien ja lääkehoitopäätösten merkitystä utaretulehduksen aiheuttamien tappioiden minimoimiseksi. Streptococcus uberis-bakteeri on yleinen ympäristöperäinen utaretulehduksen aiheuttaja, joka aikaansaa myös tartunnallisia taudinpurkauksia. Bakteeria esiintyy esimerkiksi vedessä, kuivikkeissa sekä lehmien ulosteessa, limakalvoilla, ruoansulatuskanavassa, hengitysteissä ja iholla. Bakteerin tartunta- ja leviämistapa on jossain määrin karjakohtainen. Ympäristöperäisten bakteerien aiheuttamien utaretulehdusten määrä ja merkitys ovat kasvaneet samanaikaisesti, kun tartunnallisten bakteerien aiheuttamien utaretulehdusten esiintyvyys on vähentynyt. Lisäksi S. uberiksen aiheuttaman utaretulehduksen paraneminen ja hoitovaste vaikuttavat heikentyneen. Aiheesta ei ole suomalaista, tutkimukseen perustuvaa tietoa. Hanke tutkii S. uberis -utaretulehduksen aiheuttajakantojen geneettistä vaihtelevuutta, antibioottiherkkyyttä ja tartunnallisuutta sekä sen aiheuttaman utaretulehduksen esiintyvyyttä, riskitekijöitä, paranemisennustetta ja maidontuotantotappioita. S. uberis -utaretulehduksen erityispiirteiden tunnistaminen edistää lypsylehmien utareterveyttä ja hyvinvointia, asianmukaista antibioottien kulutusta, antibioottiresistenssin hallintaa, korkealaatuista maidon tuotantoa sekä lypsykarjatalouden taloudellista ja eettistä kestävyyttä.